Artikkelien tiivistelmät (04/2015)
Meluherkkyydellä on tärkeä rooli melun kokemisessa
Melulla on haitallisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Meluherkkyys kuvaa yksilöllistä tapaa kokea melu ja herkkyyttä reagoida siihen. Ympäristömelu on yksi keskeisimmistä ympäristöterveysongelmista, ja suurin osa siitä aiheutuu liikenteestä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten suomalaiset ovat jakautuneet meluherkkyyden suhteen ja miten meluherkkyys on yhteydessä liikennemelun kokemiseen. Tutkittavat poimittiin satunnaisesti suomenkielisistä ja Manner-Suomessa asuvista 25–74-vuotiaista henkilöistä (N = 1 112). Aineiston keräämiseen käytettiin strukturoitua kyselylomaketta. Yksilön meluherkkyyttä kuvaava indeksi muodostettiin kysymyksestä, jossa oli neljä meluherkkyyttä mittaavaa väittämää. Indeksin ylimpään viidennekseen kuuluvat luokiteltiin meluherkiksi tilastollisia analyyseja varten, ja tilastollisina menetelminä käytettiin χ²-testiä sekä herkkyysanalyysissa logistista regressiota (sekoittavien tekijöiden vaikutuksen arvioimiseksi). Meluherkkyysindeksi noudatti tutkitussa väestössä normaalijakaumaa. Melulle herkkiä oli eniten naisissa, keski-ikäisissä ja korkeasti koulutetuissa. Melulle herkät olivat huolestuneempia elinympäristön terveysriskeistä ja arvostivat terveellistä elinympäristöä enemmän kuin muu väestö. Meluherkät ja muu väestö erosivat toisistaan kaikilla liikennemelun kokemiseen liittyvillä osa-alueilla. Meluherkät kokivat esimerkiksi liikennemelulle altistumisen ja tästä aiheutuvan terveysriskin korkeampana. Lisäksi he kokivat liikennemelun häiritsevämmäksi ja saivat melusta enemmän oireita kuin muu väestö. Meluherkkyys ei siten vain lisää melun häiritsevyyttä vaan vaikuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti melun kokemiseen.
Avainsanat: melu, liikennemelu, meluherkkyys, melun kokeminen
CORE-OM-mittarin suomalainen validointitutkimus yleisväestössä
Tutkimus on osa CORE-hanketta, jonka tavoitteena on normittaa CORE-OM-mittaria (Clinical Outcomes in Routine Evaluation – Outcome Measure) suomalaiseen toimintaympäristöön. CORE-OM-mittari on itsearviointilomake, jolla henkilö arvioi vointiaan 34 väittämän avulla. Otos koostui 210 vastaajasta. Mittarilla kartoitetaan koettua psyykkistä hyvinvointia neljän osa-alueen kautta: henkilökohtainen hyvinvointi, psyykkinen oireilu ja ongelmat, toimintakyky sekä riskikäyttäytyminen.
Tutkimuksen tavoitteena on testata CORE-yhteisön kriteereillä tehtyä suomennosta ja sen toimivuutta. Suomalaisella väestöllä saatuja tuloksia verrataan muiden maiden tuloksiin ja jo käytössä vakiintuneisiin arviointimenetelmiin Beck Depression Inventory (BDI) ja Symptom Checklist 90 (SCL-90). Suomalaisen normeerauksen avulla määritetään pisterajat, joiden avulla voidaan muun muassa kartoittaa hoidon tarvetta sekä tarkastella psykologisten interventioiden toimivuutta. Tutkimuksessa keskityttiin yleisväestöön kohdistuvan otoksen keräämiseen ja aineiston analyysiin.
CORE-OM-lomakkeen suomennos osoittautui pääosin toimivaksi. Mittarin sisäinen reliabiliteetti oli hyvä, ja se antoi samansuuntaisia tuloksia kuin muut tutkimukseen valitut mittarit. Tutkimustulokset olivat samansuuntaisia kuin aiemmissa validointitutkimuksissa, mutta joitain eroja esiintyi, mikä on luonnollista johtuen kulttuurieroista ja erilaisesta otoksesta. Pääkomponenttirakenne sekä riskejä kartoittavaan osa-alueeseen liittyvät tulokset erosivat aiemmasta tutkimuksesta. Tässä tutkimuksessa riskiväittämistä saatiin lähinnä nollapisteitä. Tutkimustulokset puoltavat CORE-OM-mittarin laajempaa käyttöönottoa Suomessa, mutta jatkotutkimukselle on tarvetta.
Avainsanat: CORE-OM, validointitutkimus, psykoterapian vaikuttavuusarviointi
Alaryhmätarkastelu matemaattisten taitojen kehityksestä esiopetuksesta neljännelle luokalle
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten matemaattisten taitojen kehitystä esiopetuksesta neljännelle luokalle. Päähuomion kohteena olivat aritmeettiset taidot, joiden kehittymistä tutkittiin kolmessa erilaista taitotasoa edustavassa alaryhmässä. Lisäksi tarkasteltiin lukujonotaitoja, aritmeettista päättelyä ja kertolaskutaidon automatisoitumista sekä sukupuolten välisiä eroja. Tutkimukseen osallistui 494 lasta Alkuportaat-seurantatutkimuksesta. Alaryhmien välillä havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja kaikilla tutkituilla matematiikan taitoalueilla kaikissa ikävaiheissa. Esiopetuksen ja ensimmäisen luokan lukujonotaitojen havaittiin olevan yhteydessä samana ajankohtana arvioituihin aritmeettisiin taitoihin sekä myöhempiin aritmeettisiin taitoihin. Saadut tulokset viittaavat kehityksellisten taitoerojen suhteellisen vahvaan pysyvyyteen. Tyttöjen ja poikien aritmeettisissa taidoissa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa koko otosta tarkasteltaessa, mutta pojat suoriutuivat tilastollisesti merkitsevästi paremmin hyvin suoriutuvien alaryhmässä ja tytöt taas suoriutuivat paremmin heikosti suoriutuvien alaryhmässä. Tulokset vahvistavat aiempia näkemyksiä lasten matemaattisen osaamisen varhaisen arvioinnin merkityksestä oppimisvaikeuksien varhaisen tunnistamisen ja tuen kohdentamisen kannalta.
Avainsanat: matemaattiset taidot, aritmeettiset taidot, lukujonotaidot, esiopetus, perusopetus