Top News 2020

Artikkelien tiivistelmät

Artikkelien tiivistelmät (01/2015)

Maarit Lejon, Siru Vieno, Virpi-Liisa Kykyri & Juha Holma

Palautteenannon tavat ja vuorovaikutus psykologisen tutkimuksen palautekeskustelussa

Tutkimuksessa tarkasteltiin keskustelunanalyysin avulla, millaisilla tavoilla psykologit antavat tutkimuspalautetta potilaille ja miten potilaat ottavat eri tavoin annettua palautetta vastaan. Kiinnostuksen kohteena oli myös potilaan rooli palautekeskustelun vuorovaikutuksen rakentajana.

Tutkimusaineisto koostui kahdesta videoidusta ja litteroidusta psykologisen tutkimuksen palautekeskustelusta. Molemmat psykologiset tutkimukset olivat nuoren aikuisen työkyvyn arviointeja. Aineisto on osa laajempaa Psykologisten tutkimusten palautekeskustelujen vuorovaikutus ‑tutkimusprojektia. Tutkimusprojektin tavoitteena on tuottaa perustietoa siitä, mitä psykologisten tutkimusten palautekeskusteluissa tapahtuu.

Tulokset osoittivat, että psykologit käyttivät vuorovaikutukseltaan kolmea erilaista tapaa antaa potilaille tutkimuspalautetta. Psykologit antoivat palautetta 1) suorilla väitteillä, 2) kutsumalla potilasta mukaan palautteen käsittelyyn joko tekemällä oletuksia potilaan kokemuksesta tai esittämällä suoria kutsuja ja pyyntöjä sekä 3) yhdistämällä palautetta potilaan aiemmin kertomaan. Psykologit muokkasivat palautteenannon tapaansa palautteen sisällön, palautetyypin ja palautteen valenssin mukaan. Psykologit käyttivät suoria väitteitä erityisesti kognitiivista suoriutumista koskevia hyviä uutisia kertoessaan ja vetäessään yhteen aiemmin kerrottuja tutkimustuloksia. Persoonallisuuden piirteitä koskevia tutkimustuloksia kertoessaan psykologit useimmiten kutsuivat potilasta mukaan palautteen rakentamiseen. Psykologit liittivät tutkimuspalautetta potilaan aiemmin kertomaan lähinnä kertoessaan kognitiivista suoriutumista koskevia huonoja uutisia. Potilailla oli psykologeja vähemmän valtaa palautekeskustelun vuorovaikutukseen, mutta he tekivät keskustelualoitteita ja vastasivat psykologien valitsemiin palautteenannon tapoihin toisinaan odotuksenvastaisesti.

Tutkimuksen tulokset antavat kuvauksen siitä, miten psykologit muokkaavat toimintaansa annettavan palautteen mukaan sekä millaista vuorovaikutusta psykologin ja potilaan välillä on tutkimustuloksia käsiteltäessä. Tehtyjä havaintoja voidaan hyödyntää psykologien koulutuksessa ja ammattikäytäntöjen kehittämisessä.

Avainsanat: institutionaalinen vuorovaikutus, keskustelunanalyysi, psykologisen tutkimuksen palautekeskustelu


Jaana Lilja

Mistä psykoterapia rakentuu? Psykoterapian käyttöteorian tarkastelua yhden psykoterapeutin asiakastilanteisiin liittyvän spontaanin ajattelun kautta

Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia merkityksiä yksi integratiivisesti orientoitunut psykoterapeutti tuli asiakastilanteisiin liittyvän ajattelunsa kautta antaneeksi psykoterapialle ja millaisena psykoterapeutin käytännön epistemologia sitä kautta näyttäytyi. Tutkimuksen lähestymistapa oli autoetnografinen, jolloin psykoterapeutti toimi kaksoisroolissa sekä tutkijana että terapeuttina. Tutkimuksen aineistona olivat psykoterapeutin asiakaskäyntien jälkeen laatimat vapaamuotoiset kirjoitelmat. Tutkimuksen menetelmällisenä lähestymistapana käytettiin etnometodologista kategoria-analyysia. Tutkimuksessa psykoterapia näyttäytyi prosessina, jossa terapeutti samanaikaisesti reflektoi asiakkaan ongelmia, keräsi itselleen todistusaineistoa, asettui muutosta tuottavaan suhteeseen ja arvioi terapian tulosta. Terapeutin käyttämiä kategorisointeja tarkasteltiin psykoterapian metateoreettisena ilmentäjänä sekä perinteistä viitekehysjaottelua laajempana psykoterapian perusrunkona.

Avainsanat: psykoterapia, käyttöteoria, yleiset tekijät, autoetnografia, kategoria-analyysi, terapeutin spontaani ajattelu


Katarina Alanko, Jenni Häikiö, Sarah Jahnke & Pekka Santtila

Lapsiin seksuaalista kiinnostusta tunteva asiakas: nettikysely terveydenhuollon ammattilaisten valmiuksista

Kyselytutkimuksessa kartoitettiin Suomessa toimivien hoito- ja rikosseuraamusalojen ammattilaisten kokemuksia ja valmiuksia työskennellä potilaiden kanssa, jotka tuntevat seksuaalista mielenkiintoa lapsia kohtaan. Kyselyyn vastasi 352 ammattilaista, joista valtaosa oli psykologeja, lääkäreitä tai sairaanhoitajia. Tulokset osoittivat, että noin 20 prosentilla oli kokemuksia kyseisen potilasryhmän hoidosta ja että vastaajat kokivat varsinkin osaamiseen liittyviä mutta myös henkilökohtaisia puutteita valmiuksissaan. Lisäksi tulokset heijastivat systemaattisen tiedon ja verkoston puutetta ja sellaisten tarvetta, jotta tätä potilasryhmää parhaiten voidaan hoitaa.

Avainsanat: lapseen kohdistuva seksuaalinen mielenkiinto, hoito, valmiudet