Top News 2020

Artikkelien tiivistelmät

Artikkelien tiivistelmät (01/2014)

Laura Lahtela, Anna-Maria Rajala, Katja Kokko, Eija Räikkönen & Taru Feldt

Katumusten yhteydet eheyteen ja hyvinvointiin keski-iässä

Tutkimuksessamme selvitimme, millaisia katumuksia keski-ikäisillä ihmisillä on ja miten katumukset ovat yhteydessä hyvinvointiin (psykologinen hyvinvointi ja tyytyväisyys elämään) sekä eheyden kokemukseen. Tutkittavat (111 miestä ja 110 naista) kuuluivat Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimukseen ja osallistuivat sen 50-vuotiaiden aineistonkeruuseen vuonna 2009. Noin puolet (53.8 %) tutkittavista ilmoitti katuvansa jotain. Katumukset luokiteltiin kuuteen sisältöluokkaan: 1) opiskelu ja koulutus (21.7 % katumuksia raportoineista mainitsi tämän alueen), 2) työ- ja uraratkaisut (20.9 %), 3) perhe ja vanhemmuus (19.1 %), 4) parisuhde ja avioliitto (16.5 %), 5) elämäntavat ja henkilökohtaiset ominaisuudet (13.0 %) ja 6) asuminen ja taloudelliset ratkaisut (8.7 %). Tutkittavat, jotka eivät katuneet mitään, kokivat enemmän eheyttä ja olivat tyytyväisempiä elämäänsä, kun taas tutkittavat, joilla oli opiskeluun ja koulutukseen sekä elämäntapoihin ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyviä katumuksia, kokivat vähiten eheyttä. Lisäksi tutkittavat, joilla oli opiskeluun ja koulutukseen liittyviä katumuksia, olivat tyytymättömämpiä elämäänsä.

Avainsanat: katumus, keski-ikä, eheys, elämään tyytyväisyys, psykologinen hyvinvointi


Jussi Valtonen

Kuinka tutkia tervettä kognitiota vain yhden potilaan avulla: tapaustutkimusten logiikka kognitiivisessa neuropsykologiassa

Kognitiivisessa neuropsykologiassa hankitaan perustutkimuksellista tietoa terveestä kognitiivisesta järjestelmästä tutkimalla yksilöitä, joiden kognitiiviset toiminnot ovat esimerkiksi aivovamman seurauksena vaurioituneet tai jo alun perin kehittyneet poikkeavalla tavalla. Tapaustutkimukset muodostavat kognitiivisen neuropsykologian keskeisen tutkimusmenetelmän, jonka tuloksia osa tutkijoista pitää potilasryhmillä tehtyjen tutkimusten tuloksia luotettavampina. Eduistaan huolimatta kokeellista neuropsykologista tapaustutkimusta käytetään tieteellisessä kognition perustutkimuksessa Suomessa vain vähän. Usein se yhdistetään virheellisesti joko kliiniseen tutkimukseen, kliiniseen käytäntöön tai kuvailevaan tai laadulliseen tutkimukseen. Tässä artikkelissa esitellään tutkimusotteen vahvuuksia, historiallisesti tärkeitä tutkimusalueita ja logiikkaa, jonka varassa yksittäisestä potilastapauksesta voidaan tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä terveen kognitiivisen järjestelmän toiminnasta. Kokeellista neuropsykologista tapaustutkimusta suositellaan hyödynnettäväksi nykyistä laajemmin myös kotimaisessa kognition tutkimuksessa.

Avainsanat: kognitiivinen neuropsykologia, tapaustutkimukset, kognitio, kognitiivinen psykologia, kognitiivinen neurotiede, metodologia, aivovauriot, objektintunnistus, kasvot


Salla Berg, Minna Poutanen, Tuire Kangas, Kaisa Peltomaa, Marit Korkman, Pekka Lahti-Nuuttila & Laura Hokkanen

Eri nimeämistaitojen yhteys myöhempiin lukitaitoihin

Tässä pitkittäistutkimuksessa tarkasteltiin, miten esikouluiässä kolmella eri tavalla arvioidut nimeämistaidot – kuvien nimeäminen, nopea nimeäminen ja kirjainten nimeäminen – ennustavat lukitaitoja 2. luokalla lapsilla, joilla on nimeämisvaikeutta, ja tyypillisesti kehittyneillä lapsilla. Toisena tutkimuskysymyksenä oli, mikä merkitys lukitaitojen kehittymiselle on sillä, että lapsella on vaikeutta joko kuvien nimeämisessä tai nopeassa nimeämisessä verrattuna tilanteeseen, jossa lapsella on vaikeutta molemmissa nimeämistaidoissa. Regressioanalyysi osoitti kuvien nimeämisen ennustavan myöhempää luetun ymmärtämistä sekä lukunopeutta ja -tarkkuutta. Nopea nimeäminen ennusti odotetusti lukunopeutta, ja kirjainten nimeäminen ennusti 2. luokan oikeinkirjoitustaitoa mutta ei lukunopeutta tai ‑tarkkuutta. Yleisen lineaarisen mallin avulla saadut tulokset viittaavat siihen, että esikouluiässä todettuun vaikeuteen sekä kuvien nimeämisessä että nopeassa nimeämisessä liittyy vahvempia vaikeuksia lukutaidossa 2. luokalla kuin tilanteeseen, jossa vaikeutta on todettu ainoastaan toisessa nimeämistaidoista. Tulokset tukevat nimeämistaitojen monipuolisen arvioinnin hyödyllisyyttä esikouluikäisten neuropsykologisessa arviossa ja vahvistavat erityisesti kuvien nimeämisen arvioinnin merkitystä.

Avainsanat: kuvien nimeäminen, nopea nimeäminen, kirjainten nimeäminen, lukunopeus, lukutarkkuus, luetun ymmärtäminen, oikeinkirjoitus


Vesa Talvitie

Tiedonmuodostus, ammattien välinen kilpailu ja keksimisen logiikka – mitä ”tieteellisyys” on psykologin käytännön työssä?

Ammatit eroavat toisistaan tieteellisyyden suhteen (esim. kansanparantaja, autokauppias – lääkäri, laborantti), ja tieteellisyys muodostaa kilpailuedun suhteessa kilpaileviin ammattikuntiin. Artikkelissa tarkastellaan psykologin työn tieteellisyyttä sosiaalitieteiden (tieteen sosiologia, professioiden sosiologia, sosiaalinen epistemologia), tieteenfilosofian sekä Dreyfusien asiantuntijuusmallin näkökulmia hyödyntäen.

Näyttöön perustuvien menetelmien merkitys vaihtelee psykologian eri aloilla. Ylipäätään ja etenkin laajoissa sosiaalisissa systeemeissä työskenteleville prosessiasiantuntijoille ne tarjoavat vain kapean ja protektionistisen pohjan ammatin tieteellisyydelle. Psykologin tieteellisyys perustuu hänen tiedonmuodostuskoneistonsa luotettavuuteen, eli perehtyneisyyteen alan tieteelliseen tutkimukseen, kykyyn hankkia tietoa sekä tiedonmuodostuksen rationaalisuuteen ja sen reflektointiin.

Psykologien toiminta asiantuntijarooleissa ja erityisesti julkisuudessa vaikuttaa mielikuviin ammattikunnan tieteellisyydestä. Tässä yhteydessä tieteellisen tiedonmuodostuksen tuntemuksella sekä argumentointi- ja esiintymistaidoilla on asiaosaamisen lisäksi keskeinen merkitys.

Avainsanat: tiedonmuodostus, professio, psykologia, psykologi, asiantuntijuus, suunnittelutiede, näyttöön perustuva hoito, abduktio