Top News 2020

Artikkelien tiivistelmät

Artikkelien tiivistelmät (04/2013)

Janne Lepola, Satu Laitinen & Anu Kajamies

Pienten lasten motivaation rakenne 
ja pysyvyys

Tutkimuksessa analysoitiin opettajan havaintoihin perustuvan arviointimenetelmän luotettavuutta ja soveltuvuutta tutkittaessa lasten motivaation kehitystä. Tutkimukseen osallistui 130 lasta. Lasten motivaatiota arvioitiin päiväkodissa 4, 5 ja 6 vuoden iässä. Konfirmatorinen faktorianalyysi (CFA) osoitti, että kolmen faktorin malli kuvasi parhaiten motivaation rakennetta 4–6-vuotiailla lapsilla. Pitkittäinen konfirmatorinen faktorianalyysi osoitti, että tehtäväsuuntautuneisuuden, välttämissuuntautuneisuuden ja sosiaalisen riippuvuussuuntautuneisuuden ulottuvuuksiin liittyvien väittämien rakenne toistui samanlaisena 4–6 vuoden iässä. Lasten tehtävä- ja välttämissuuntautuneisuus olivat kohtuullisen pysyviä neljännestä kuudenteen ikävuoteen. Lisäksi havaittiin, että tytöt arvioitiin tehtäväsuuntautuneemmiksi kuin pojat jo selvästi ennen esiopetusikää. Pienten lasten opettaja ja lasten toiminnan havainnointiin perehtynyt tutkija tai psykologi voi arvioida menetelmällä lapsen motivaation kehittymistä päiväkodin askartelu- ja toimintatilanteissa.

Avainsanat: motivaatio, konfirmatorinen faktorianalyysi, päiväkoti, kehitys


Helena Puhakka & Merja Koivuluhta

Opiskelijoiden ryhmäohjaus ja sen tuloksellisuus: tapaustutkimus

Opiskelun aloittaminen on yksilölle muutostilanne, johon sisältyy paljon epätietoisuutta esimerkiksi opiskeluun ja opiskelualaan liittyvistä kysymyksistä. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää korkeakouluopiskelun aloittaville opiskelijoille soveltuva ryhmäohjausmalli ja arvioida ryhmäohjauksen tuloksellisuutta opiskelijan toimijuuden näkökulmasta. Tarkastelun kohteena ovat yhtäältä opiskelijan suhde opintoihinsa ja siinä mahdollisesti tapahtuvat muutokset sekä toisaalta opiskelijan opiskelussaan kokemat esteet ja niistä selviäminen. Tutkimuksessa toteutettiin ohjausryhmä tietojenkäsittelytieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Ryhmäohjaus toteutettiin strukturoidun ryhmäohjausmallin mukaisesti. Ryhmä kokoontui kuusi kertaa, ja siihen osallistui yksitoista miesopiskelijaa. Tutkimuksen tekijät toimivat ryhmän ohjaajina. Tutkimusaineisto muodostui teemahaastatteluista, ryhmässä tehdyistä tehtävistä, ohjaajien ja havainnoijan tekemistä muistiinpanoista sekä opiskelijoiden opintojen etenemisen seurantatiedoista kahden ja puolen vuoden ajalta ryhmän päättymisen jälkeen. Aineiston analyysissa käytettiin dialogista sekvenssianalyysia.

Ryhmäohjaus osoittautui toimivaksi ohjausmenetelmäksi aloittavien opiskelijoiden orientoinnissa opiskeluun ja työelämänäkymän avaamisessa, ja se auttoi ohjattavia jäsentämään näkemystään itsestään opiskelijoina. Tutkimus osoitti, että lyhytkestoinen ryhmäohjaus voi selkeyttää opiskelijan itsehavainnointia ja luoda edellytyksiä toimijuuden kehittymiselle. Ohjauksen tuloksellisuutta tarkasteltiin yksilöllisesti. Ryhmäohjauksen jälkeen opiskelijoiden suhdetta tietojenkäsittelytieteen opintoihin kuvaa kolme peruslinjaa: kiinnittyvä suhde, loittoneva suhde ja ongelmallinen suhde. Enemmistö osallistujista – niin kiinnittyvän kuin loittonevan suhteen opiskelijat – hyötyi ryhmäohjauksesta itsehavainnoinnin kehittymisen näkökulmasta. Ne opiskelijat, joiden suhde tietojenkäsittelytieteen opintoihin oli ryhmäohjauksen jälkeen ongelmallinen, eivät olleet autettavissa lyhyen ryhmäohjauksen keinoin, vaan he olisivat tarvinneet pidempiaikaista yksilöohjausta ja tukea. Heillä toimintatavan ongelmat jäivät ratkaisematta. Tutkimuksessa kehitettyä ryhmäohjauksen mallia voidaan soveltaa erilaisten opiskelijaryhmien ohjaukseen, ja tuloksia voidaan soveltaa laajemminkin ryhmäohjauksen suunnittelussa ja ohjauksen tuloksellisuuden arvioinnissa.

Avainsanat: ryhmäohjaus, yliopisto-opiskelijat, tietojenkäsittelytiede, dialoginen sekvenssianalyysi, ohjauksen tuloksellisuus