Top News 2020

Artikkelien tiivistelmät

Artikkelien tiivistelmät (05/2011)

Maria Rönkä, Marja-Kristiina Lerkkanen, Anna-Maija Poikkeus, Jari-Erik Nurmi & Noona Kiuru

Luku- ja laskutaidon sekä oppiainekohtaisten minäkäsitysten yhteydet lapsen sosiaaliseen asemaan vertaisryhmässä

Tutkimuksessa tarkasteltiin lapsen vertaisryhmässä saavuttaman sosiaalisen aseman yhteyksiä alkuopetusvuosien koulutaitoihin ja oppiainekohtaiseen minäkäsitykseen. Tutkimus on osa laajempaa Alkuportaat-tutkimusta, jossa on seurattu lasten oppimispolkuja esiopetusvuoden alusta neljännen luokan loppuun. Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty vuosina 2007–2009 esiopetusvuoden sekä ensimmäisen ja toisen luokan keväällä. Tutkimukseen osallistui 274 lasta, joista tyttöjä oli 139 (51 %) ja poikia 135 (49 %). Lasten luku- ja laskutaitoja sekä oppiainekohtaista minäkäsitystä tutkittiin kaikkina kolmena ajankohtana ja lasten sosiometrista asemaa ensimmäisellä luokalla. Tulokset osoittivat, että esiopetusvuoden keväällä lukutaitoiset lapset olivat ensimmäisellä luokalla muita lapsia todennäköisemmin suosittuja toveripiirissä. Suositut lapset myös pärjäsivät muita lapsia paremmin sekä luku- että laskutaidossa ensimmäisellä ja toisella luokalla. Sosiometrinen asema oli yhteydessä lukutaidon kehitykseen siten, että huomiotta jäävät ja keskimääräisen toverisuosion ryhmään kuuluvat lapset osittain saavuttivat lukutaidossaan suosittuja lapsia toisen luokan loppuun mennessä. Sen sijaan torjutut ja ristiriitaisessa asemassa olevat lapset kehittyivät lukutaidossaan huomiotta jääviä ja keskimääräisessä asemassa olevia lapsia hitaammin. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että lasten myönteiset vertaissuhteet ja niihin vaikuttaminen voivat edistää lasten koulutaitojen kehitystä.

Avainsanat: lukutaito, laskutaito, oppiainekohtainen minäkäsitys, vertaissuhteet, asema vertaisryhmässä, sosiaalinen asema


Juhani Sulander, Klaus Helkama, Marko Elovainio & Martti Arffman

Työelämän ongelmatilanteet: organisaation epäoikeudenmukaisuus, työntekijän tunteet ja toiminta

Tutkimuksessa selvitettiin epäoikeudenmukaisuuden herättämiä tunteita ja toiminnallisia seurauksia. Avoimen yliopiston sosiaalipsykologian opiskelijoita pyydettiin kuvaamaan jokin omalle kohdalle työelämässä sattunut kokemus, jossa heitä oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Yleisimmät tunnereaktiot epäoikeudenmukaisuuteen olivat kuohuksissa olo ja suuttumus. Yleisin toimintatapa ristiriitatilanteissa oli keskustelu asianosaisten kanssa mutta niissä tilanteissa, joissa epäoikeudenmukaisuuden uhri riitautti asian tai päätti irtisanoutua työstä tunnettiin eniten masennusta. Organisaation oikeudenmukaisuuden periaatteista tärkeimmäksi osoittautui työntekijän oikeuksien ja ihmisarvon kunnioittaminen, jonka rikkominen aiheutti voimakkaita negatiivisia tunteita. Kaikkein vakavimmissa tilanteissa rikottiin useita oikeudenmukaisuusperiaatteita, tilanteet olivat pitkäkestoisia, niissä oli osallisina organisaation johto ja/tai esimies ja niissä tunnettiin myös eniten masennusta. Jakava eli palkkauksen ja esimiehen toiminnan oikeudenmukaisuus olivat yhteydessä kuohuksissa oloon vahvimmin silloin, kun toinen näistä oikeudenmukaisuuden muodoista toteutui mutta toinen ei. Johdonmukainen molempien muotojen joko noudattaminen tai noudattamatta jättäminen aiheutti vähemmän kuohuntaa. Organisaation johdon ja esimiesten kannattaa kiinnittää huomiota oikeudenmukaisuuden toteutumiseen, koska epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa negatiivisia tunteita, joilla on haitallisia seurauksia kaikille osapuolille.

Avainsanat: organisaation oikeudenmukaisuus, epäoikeudenmukaisuus, tunteet, empatia, toimintatavat


Matti Vanhanen & Rauni Laulumaa

WAIS-R ja WAIS-III testistöjen vertailututkimus: normiongelma ja ratkaisuehdotus

Kun uusia versioita vakiintuneista älykkyyden arviointimenetelmistä otetaan käyttöön, on niiden luotettavuutta syytä tutkia. Tämä tulisi tehdä, jotta käyttäjät kykenisivät perustelemaan asiakkailleen testin perusteella tehdyt päätelmät. Vertasimme WAIS-R ja WAIS-III testistöjen älykkyysosamäärä (ÄO) arvioita 125 henkilön (18–64 vuotta) aineistossa. Koko aineistoa tutkittaessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja versioiden välillä millään ÄO-asteikolla. Kun asiaa tutkittiin ikäryhmittäin havaittiin, että 18–24 vuotiaiden ikäryhmissä suoriutuminen WAIS-III:ssa oli parempaa kuin WAIS-R:ssä, mutta vanhemmissa ikäryhmissä asia oli päinvastoin. Tämän tutkimuksen mukaan WAIS-III antaa laskentatavasta riippuen noin 7–11 pistettä liian korkeita ÄO-pistemääriä 18–24 vuotiaiden ikäryhmissä kaikilla asteikoilla, vaikka testin kustantajan esittämä korjaus normitaulukoihin huomioidaan. Tutkimus tuo esille testien standardointiin liittyvän ongelman yleisemmällä tasolla. Muun muassa älyllisen tason arvioiminen testistön avulla perustuu ns. "normaaliaineistoon" vertaamiseen, jonka oletetaan edustavan riittävän hyvin kyseisen kielialueen väestöä. Mikäli näin ei ole, ovat testin perusteella tehdyt arvioinnit vääristyneitä. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko ylipäätään hyödyllistä julkaista uusia versioita älykkyysasteikoista ilman riittävän laajapohjaista standardointia.

Avainsanat: WAIS-III, WAIS-R, älykkyys, validiteetti