Top News 2020

Artikkelien tiivistelmät

Artikkelien tiivistelmät (02/2012)

Sanna Kinnunen & Anne Mäkikangas

Työssä koetun tarmokkuuden, uupumusasteisen väsymyksen ja palautumisen väliset yhteydet työviikon aikana

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää päiväkirja-aineiston avulla, kuinka tarmokkuutta ja uupumusasteista väsymystä koetaan työviikon aikana ja kuinka nämä kokemukset ovat yhteydessä toisiinsa ja palautumiseen. Tutkimukseen osallistui 256 hoito- ja palvelualojen työntekijää, jotka täyttivät päiväkirjaa työviikon ajan. Tutkimuksen tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin toistomittausten varianssianalyysia ja latentin kasvukäyrämallin mixture-analyysiä. Tulokset osoittivat, että koko aineistossa työssä koettu tarmokkuus ja uupumusasteinen väsymys olivat yhteydessä toisiinsa negatiivisesti (r = -.66) työviikon aikana. Henkilökeskeinen tutkimusote kuitenkin toi esiin kolme ryhmää, joissa tarmokkuuden ja uupumusasteisen väsymyksen kokeminen oli erilaista työviikon sisällä. Nämä ryhmät olivat tasaisen tarmokkaat (n = 194), yhtä aikaa tarmokkaat ja väsyneet (n = 30) ja uupuneet (n = 28). Palautumisen osalta ryhmät erosivat toisistaan niin, että tasaisen tarmokkaat tunsivat palautuvansa hyvin koko viikon, uupuneiden sen sijaan palautuessa melko huonosti. Yhtä aikaa tarmokkailla ja väsyneillä palautumisen tunne lisääntyi viikonlopun lähestyessä saavuttaen saman tason tasaisen tarmokkaiden ryhmän kanssa. Yhteenvetona voidaan todeta, että tyypillisesti tarmokkuus ja uupumusasteinen väsymys ovat toisensa poissulkevia kokemuksia, mutta niiden yhtäaikainen kokeminenkin on mahdollista. Palautumisen taas havaittiin olevan positiivisessa yhteydessä työhyvinvointiin, joten sekä työntekijöiden että organisaatioiden tulisi pyrkiä lisäämään työkuormituksesta palautumista tukevia toimia työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Avainsanat: tarmokkuus, uupumusasteinen väsymys, palautuminen, päiväkirjatutkimus


Mervi Virtanen & Kalevi Korpela

Elämäntilannetekijöiden yhteys mielipaikassa koettuihin elpymistuntemuksiin

Tutkimuksessa on eksploratiivisesti etsitty perhetyyppiin, asumiseen sekä elämäntilanteeseen liittyviä muuttujia, jotka ovat yhteydessä asukkaiden elpymiskokemuksiin luontoon ja kaupunkikeskustaan sijoittuvissa mielipaikoissa. Tutkimuksen aineisto on koottu satunnaisotoksella valituilta Helsingin ja Tampereen asukkailta postikyselyllä vuonna 2005. Kahden muistutuksen jälkeen 15–75-vuotiaita vastaajia oli yhteensä 1 273 (vastausprosentti 42,6). Kumulatiivisen logistisen regression avulla tarkasteltiin taustamuuttujien yhteyttä elpymiskokemusten todennäköisyyksiin. Tutkimus osoitti, että mielipaikan tyyppi vaikutti kaikkien elpymiskokemusten todennäköisyyteen niin, että kokemukset olivat todennäköisimpiä luontomielipaikoissa ja vähiten todennäköisiä kaupunkikeskustan mielipaikoissa. Naiset kokivat miehiä todennäköisemmin elpymistä. Asuinympäristössä oman kodin läheisyydessä olevassa mielipaikassa elpyminen oli suhteellisesti todennäköisempää heikommin koulutetuilla ja toimeentulevilla, kaupungin keskustoissa sekä pienessä asunnossa asuvilla. Kaupunkien julkisen ympäristön käytöstä saatavat kokemukset näyttävät olevan kaikkein tärkeimpiä muita heikommassa asemassa oleville väestöryhmille, mikä on huomionarvoinen seikka jatkotutkimusten ja terveyden tasa-arvon kannalta.

Avainsanat: elpymiskokemukset, mielipaikka, moniluokkainen järjestysasteikollinen logistinen regressio, kumulatiiviset todennäköisyydet