Emotionaalisen saatavillaolon (Emotional Availability, EA; Biringen & Easterbrooks, 2012) teoria analysoi lapsi-vanhempisuhdetta tunneperäisen läsnäolon näkökulmasta. Teorian mukaan lapsen optimaalisen kehityksen kannalta on oleellista sekä vanhemman kyky virittäytyä tunnetasolla lapsen myönteisten ja kielteisten tunteiden kirjoon että lapsen kyky vastata ja olla aloitteellinen suhteessa vanhempaan. Vanhemman kannustava emotionaalinen läsnäolo mahdollistaa toimivan ja vastavuoroisen kontaktin ja säilyttää lapsen turvallisuuden tunteen myös tämän tutkiessa muuta ympäristöään. Vanhemman emotionaalinen saatavillaolo koostuu kyvystä toimia vuorovaikutuksessa sensitiivisellä ja jäsentävällä tavalla sekä säädellä omia tunteitaan siten, ettei toimi vihamielisesti tai tunkeilevasti. Lapsen vastaaminen tunneilmaisuilla vanhemman kommunikaatioon eli responsiivisuus ja aloitteellinen huomion hakeminen puolestaan vahvistavat yhteyden tunnetta ja tukevat vanhemman kokemusta omasta merkityksellisyydestä lapselle.

Kuvaamme tässä artikkelissa näitä dyadisen emotionaalisen saatavillaolon ulottuvuuksia varhaisessa vuorovaikutuksessa sekä analysoimme niiden merkitystä lapsen sosioemotionaalisessa kehityksessä. Kuvaamme myös tutkimusta vanhemman hyvään emotionaaliseen saatavillaoloon vaikuttavista tekijöistä, kuten vanhemman psyykkisestä hyvinvoinnista sekä mentalisaatiokyvystä. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten tunnesuhde lapsen ja vanhemman välillä kehittyy. Lopuksi esittelemme emotionaalisen saatavillaolon lisäämiseen tähtääviä interventioita ja niiden tehokkuutta erilaisissa hoitosuhteissa ja riskiryhmissä.

Avainsanat: emotionaalinen saatavillaolo, lapsen kehitys, varhainen puuttuminen