Tapasimme tutkijan

Professori emerita, Helsingin yliopisto, sosiaalipsykologian oppiaine.
Mukana Suomen psykologisen seuran toiminnassa esimerkiksi 1980- ja 1990-luvun taitteessa kongresseja järjestämässä ja seuran hallituksen jäsenenä vuosina 1991–1996. Kirjoittanut useita artikkeleita Psykologia-lehteen.

Sosiaalipsykologian laitos perustettiin Helsingin yliopistossa valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Tämä yhteys poliittisiin tieteisiin on viime aikoina noussut mieleeni seuratessani maailman tapahtumia – ovathan viime vuodet olleet varsin vallankumouksellisia. Paljon sosiaalipsykologisesti relevanttia on tapahtunut ja tapahtumassa. Autoritaarisesti hallituissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maissa nuoret ovat saaneet joukkovoimin aikaan vallankumouksellisia tapahtumia, ja länsimaissakin on lähdetty kaduille vaatimaan tasaisempaa tulonjakoa taloudellisesti heikomman 99 prosentin nimissä. Demokratia kaikkinensa on noussut keskeiseksi keskusteluaiheeksi. Mitä demokratia on, miten siihen päästään ja toteutuuko se siellä, missä sen väitetään vallitsevan?

Lue lisää

Tapasimme tutkijan

Professori emeritus, Helsingin yliopisto, sosiaalipsykologian oppiaine.
Suomen psykologisen seuran pitkäaikainen jäsen, Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestön, Kompleksi ry:n, perustajajäsen ja Psykologia-lehden ensimmäinen päätoimittaja.

Eläkevuosinani olen ohjautunut modernin kvanttimekaniikan alueelle. Nyttemmin olen todennut, että vuodesta 1960 lähtien sosiaalisen interaktion tutkimuksessa kehittämäni valintakäyttäytymisen stokastinen eli diskreetti prosessimalli (DPM) on matemaattiselta rakenteeltaan yhtäpitävä kvanttievoluutiota säätelevän prosessimallin kanssa. Tämä mallinnus on tarjonnut mahdollisuuden nobelisti J. C. Ecclesin esittämän tajunnan ja aivotapahtumisen välisen vuorovaikutuksen teorian matematisoimiseen. (Systemaattisimmin Ecclesin teoria esiintyy hänen teoksessaan How the self controls its brain, 1994.) Näin ollen mallini näyttää osaltaan tarjoavan ratkaisun ikiaikaiseen mind/brain-ongelmaan. Tämä psykofyysinen ongelma – kysymys, miten aineellinen voi vaikuttaa aineettomaan ja kääntäen – on filosofisista kysymyksistä ehkä perustavanlaatuisin. Sen ratkaiseminen kvantti- ja tajuntaprosesseille yhteisellä teorialla korjaa monet primitiiviset (toisin sanoen materialistiset) ontologiset käsityksemme.

Lue lisää