Tutkijoiden tehtävä on etsiä totuutta. Silti se, miten empiirinen aineisto kerätään ja analysoidaan ja miten tulokset raportoidaan, vaikuttaa tuloksiin yllättävän paljon. Tutkija joutuu jatkuvasti tekemään monentasoisia valintoja esimerkiksi sen suhteen, kuinka pitkään aineiston keräämistä jatketaan, millä ehdoilla havaintoja hylätään ja mitkä koetilanteet raportoidaan. Menetelmällinen joustavuus kuulostaa sinänsä hyvältä, mutta se saattaa itse asiassa nostaa väärien positiivisten tutkimushavaintojen todennäköisyyttä yllättävän dramaattisesti.
Millä tavalla työtekijöitä kannattaa kouluttaa ja miten koulutuksen tehoa voi arvioida? Näitä päätöksiä ei tarvitse tehdä pelkän intuition varassa. Psykologian alalla kertynyt tutkimustieto antaa pohjan suunnitella koulutusta, joka ei pelkästään kuulosta hyvältä vaan jolla on todellista vaikutusta.
Työpaikka- ja työvoimakoulutus on iso bisnes, jossa työntekijöiden ja työnhakijoiden tietoja, taitoja ja asenteita pyritään kehittämään. Koulutusta tarjoaa Suomessa suuri joukko yksityisiä yrityksiä, mutta myös korkeakouluilla, yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla on omaa koulutustarjontaa. Millä eväillä koulutusta tarjotaan sitä ostaville yrityksille ja organisaatioille? Mistä tietää, kannattaako työntekijät laittaa tiettyyn koulutukseen tai mitä koulutusta kannattaa ostaa? Tuoreessa Psychological Science in the Public Interest -lehdessä Eduardo Salas kollegoineen esittelee koulutuspsykologian alalla viimeisen 30 vuoden aikana kertynyttä tietoa.