Pääkirjoitus (05-06/2012): Juhlatunnelmissa
Spytoloogi. Alle kouluikäiselle isän ammatti oli vaikea lausua, saati ymmärtää. Myöhemmissä sosiaalispytologian opinnoissani tehtävä vaikeutui entisestään, ja sain todella tehdä töitä ymmärtääkseni, mitä psykologian kyljessä elelevä sosiaalipsykologia oikein on. Huomattavasti pidemmän ihmisiän – kunnioitettavat 50 vuotta – vastaavia harjoituksia on tehty Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksella ja sittemmin oppiaineessa, osana sosiaalitieteiden laitosta. Rajanvetoa on tehty milloin psykologian, milloin sosiologian suuntaan, unohtamatta sosiaalipsykologian kytköksiä moniin muihin rinnakkaistieteenaloihin. Vuosien saatossa suhteita on solmittu muihin sosiaalipsykologian yksiköihin Tampereella ja Kuopiossa, kuten myös eri tavoin painottuneisiin "sosiaalipsykologioiden" yksiköihin kansainvälisillä kentillä. Vielä tänäkään päivänä ei ole harvinaista kuulla kiistelyä siitä, mikä näkökulma tekee opinnäytteestä juuri sosiaalipsykologisen tai onko jokin tietty tutkimusryhmä, -yksikkö tai -suuntaus liikaa kallellaan joko psykologian tai sosiologian puoleen. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että uusien opiskelijoiden jokasyksyisissä vastaanottotilaisuuksissa sivutaan sitäkin, mitä vastata joulupöydässä istuvalle juristisedälle tai insinööritädille heidän kysyessään, "mitä sinusta oikein tulee isona".