Tutkimuksessa tarkastellaan työskentelyongelman määrittelyn tapoja opintopsykologin vastaanoton vuorovaikutuksessa opiskelijan ja opintopsykologin välillä. Työskentelyongelman määrittely on keskeinen toiminto opintopsykologitapaamisten ensimmäisillä tapaamiskerroilla ja keskeinen allianssin rakentamisen keino. Selvitämme, miten tämä toiminto rakentuu vuorovaikutuksessa ja miten osapuolet osallistuvat siihen. Tutkimuksen aineistona on yliopiston opintopsykologien yksilövastaanotoilla videoituja aitoja keskusteluja. Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi. Kuvaamme kaksi erilaista tapaa, joilla työskentelyongelma tulee esille ja yhteiseksi toiminnan kohteeksi. Ongelmaa voidaan ensinnäkin käsitellä alusta pitäen tunnistettuna, vaikka tällöinkin opiskelijalle varataan mahdollisuus kertoa asia omin sanoin. Tavallisempi tapa on, että opintopsykologi tekee työskentelyongelmatarjouksen ehdottamalla sitä kuultuaan opiskelijan kuvausta tilanteestaan ja kyseltyään taustoittavia kysymyksiä. Opiskelija voi hyväksyä tai väistää opintopsykologin ehdotuksen. Myöntyvän vastauksen saavat tarjoukset on muotoiltu selkeiksi ehdotuksiksi, ehdotus muotoillaan selvästi opiskelijan puheesta nousevaksi ja siten episteeminen auktoriteetti näytetään olevan opiskelijalla. Lisäksi niissä viitataan selvästi tulevaan yhteiseen työskentelyyn. Aineistossa on yksi esimerkki, joka on kaikkien näiden piirteiden osalta poikkeava, ja se saa välttelevän vastauksen.

Avainsanat: opintopsykologin vastaanotto, ohjausvuorovaikutus, työskentelyongelma, allianssi, keskustelunanalyysi