Elämme syy-seuraussuhteiden monimutkaisessa ja dynaamisessa verkostossa. Ilmiöitä määrittävät myös meille satunnaisina näyttäytyvät tekijät. Ilmiö A voi ennustaa ilmiötä B, muttei suinkaan aina. Kaikki on enemmän tai vähemmän todennäköistä, informaation näkökulmasta kohinaista.

Tämä tekee arjen päätöksentekomme haasteelliseksi. Kuvitellaan vaikka tilannetta, kun tunnemme itsemme sairaiksi ja mietimme, mennäkö lääkäriin vai ei. Tiedämme, että rapsakkakin oire voi olla seurausta harmittomasta ja itsekseen ohimenevästä kehon toiminnallisesta ongelmasta. Meille on myös selvää, että hetken heikotuskin voi viestiä kiireellisen lääkinnällisen toimenpiteen tarpeesta. Päätöksissämme on aina mukana tuuria, sitä hyvää tai huonoa. Se on helppo hyväksyä omalla kohdallamme. Viranomaisen, kuten vaikkapa poliisin tai lastensuojelun henkilöstön, tuuria, erityisesti sitä huonoa, näyttää olevan vaikeampi ymmärtää.