Itsellisillä äideillä tarkoitetaan naisia, jotka ovat saaneet lapsen tai lapsia hedelmöityshoidoilla tai adoption kautta itsellisesti. Kun vanhemmaksi tulo poikkeaa kulttuurisesta moraalisesta järjestyksestä, eettisen ”hyvän” ja moraalisen ”oikean” välillä on ristiriita. Tässä tutkimuksessa itsellisten äitien vanhemmuusidentiteettiä lähestyttiin kerronnallisesti ja Taylorin refleksiivisen itseyden eettinen–moraalinen-jaottelua hyödyntäen. Tutkimuksessa selvitettiin, miten suomalaiset, itsensä itsellisiksi äideiksi identifioivat naiset kertovat valinnastaan tulla äidiksi ja millaisia moraalisia jännitteitä on tunnistettavissa tästä kerronnasta. Aineistona olivat 22:n itsellisen äidin kerronnalliset haastattelut. Heidän kerronnastaan oli löydettävissä kolme moraalista jännitettä: 1) vastuullinen valinta versus riski lapselle, 2) juridinen, sosiaalinen ja psykologinen vanhemmuus versus geneettinen ja biologinen vanhemmuus sekä 3) itsellinen äitiys versus parisuhdevanhemmuus. Kerronnallisten jännitteiden avulla hahmottui itsellisen äitiyden sosiaalinen ja kulttuurinen tila, jota muokkaavat yhtäältä ihanteet ja käsitykset oikeanlaisesta, parisuhteeseen kiinnittyvästä perhemallista ja toisaalta lapsen hyvinvointiin ja etuun liittyvät arvot ja normit. Samalla itselliset äidit kerronnallaan kyseenalaistivat vallitsevia kulttuurisia ja sosiaalisia normeja ja tekivät näkyväksi erilaisia tapoja perustaa perhe ja toimia äitinä.

Avainsanat: itsellinen äitiys, lisääntymisen oikeudenmukaisuus, moraali, narratiivinen tutkimus, perhekäsitykset, vanhemmuusidentiteetti