Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Jari Hakanen sai viime viikolla Journal Of Occupational Health Psychology -lehden parhaan artikkelin palkinnon. Uusimmassa Psykologia –lehdessä julkaistiin Jari Hakasen ja Riku Perhoniemen artikkeli työn imusta ja ystävällisyyden siirtymisestä työpareilla. Artikkelissaan Perhoniemi ja Hakanen toteavat työn imun ja muiden voimavarojen ja hyvinvoinnin kehityskulkujen kasautuvan samoille ihmisille ja kutsuvat tätä kasautumista hauskasti voimavarakaravaaniksi. Samaa ilmiötä on uusimmassa tutkimuksessaan valottanut myös Barbara Fredrickson tiimeineen. He huomasivat, että vaalimalla positiivisia tunteitaan ihmiset tulevat terveemmiksi.

Perhoniemen ja Hakasen mukaan ihmiset, joilla on paljon erilaisia materiaalisia ja sosiaalisia voimavaroja, pystyvät ylläpitämään ja jopa hankkimaan uusia voimavaroja. Toisesta suunnasta katsottuna jos kummallakaan työparin jäsenellä ei ole riittäviä voimavaroja, voi työn imu jopa vähentyä. Työn imu polarisoituu: ne joilla sitä on saavat sitä lisää, ja vähäisemmillä voimavaroilla työskenteleville voi käydä päinvastoin. Perhoniemi ja Hakanen ovat kuitenkin optimistisia: heidän tutkimuksensa tulokset kertovat mahdollisuudesta lisätä työn imua.

Barbara Fredrickson tiimeineen taas yritti selvittää niitä mekanismeja, joiden kautta positiiviset tunteet vaikuttavat terveyteen. Fredricksonin mukaan monet ihmiset ajattelevat omista tunteistaan samalla tavalla kuin säästä: niihin ei voi vaikuttaa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu viiitteitä, että ihmiset, jotka uskovat voivansa vaikuttaa tunteisiinsa, voivat paremmin.

Niinpä Fredrickson kollegoineen suunniteli tutkimuksen, jossa koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään: toinen ryhmä osallistui kuuden viikon ajan loving-kindness meditation (vapaasti suomennettuna rakastava ystävällisyys -mietiskely) kurssille ja kontrolliryhmänä toimivat kurssille jonottavat ihmiset.

Kurssilla olevia opetettiin viljelemään rakkautta ja myötätuntoa itseä ja muita kohtaan. Kurssilaiset mietiskelivät kotonaan aina halutessaan. Kuuden viikon ajan koehenkilöt raportoivat joka päivä edellisen päivän meditaatioharjoituksensa, tunteensa ja vuorovaikutuksensa muiden ihmisten kanssa. Lisäksi tutkimukseen kuului fysiologisia mittauksia.

Jo kuuden viikon aikana koehenkilöiden terveydentila koheni fysiologisella mittarilla mitattuna. Näytti siltä, että paremmat fiilikset eli positiiviset tunteet lisäsivät sosiaalista vuorovaikutusta ja sen palkitsevuutta. Ja sosiaalisen vuorovaikutuksen määrän ja laadun paraneminen taas vaikutti terveyteen. Fredrickson toteaakin, että positiviiset tunteet ovat terveydelle vähintään yhtä tärkeitä kuin vihannekset. Ja minä lisäisin, että monesta ne positiiviset tunteet maistuvat paremmalta kuin vihannekset, jotka nekin toki ovat hyviä.