Simpanssi pärjää monissa tehtävissä ihmislapsen veroisesti. Lasten kyky kommunikoida ja tehdä yhteistyötä on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Simpanssien yhteistyö tyssää alun jälkeen siihen, kun vahvin ottaa kaikki herkut itselleen. Lapset sen sijaan jakavat palkkiot reilummin.

Michael Tomasello (Leibzigin Max Planck Instituutti) esitti ESCoP 2013 -kongressissa useita esimerkkejä lapsen ja simpanssin eroista yhteistyötä vaativissa tehtävissä.

Yhdessä tehtävässä herkkupala oli sijoitettu verkkoaidan taakse siten, että herkut olivat noin kolmen metrin levyisen palkin keskellä ja käden ulottumattomissa. Jotta palkin sai vedettyä verkkoaidan viereen, tarvittiin kahden hengen yhteistyötä: molempien tuli vetää palkkia lähemmäksi sen eri päissä olevista naruista. Lapset hoitivat homman yhdessä ja jakoivat palkin keskellä olevat herkut reilusti. Ja jatkoivat yhteistyötä ja herkkujen kalastamista molemmille. Simpansseista sen sijaan vahvin otti herkut itselleen, eikä häviäjää enää kiinnostanut tehdä yhteistyötä. Näin ollen voittajakin sai herkkuja vain tuon yhden ensimmäisen kerran.

Muissa Tomasellon esimerkeissä kävi ilmi, että lasten yhteistyö on tärkeää tasapuolisen palkinnonjaon suhteen. Lapset olivat halukkaita jakamaan palkinnon, jos he olivat tehneet yhteistyötä ennen kuin saivat palkinnon. Ja vähemmän halukkaita jakamaan, jos yhteinen palkinto vain ilmaantui jostakin. Reilun jakamisen kääntöpuoli tuli esiin vapaamatkustajien tilanteissa. Jos joku lapsista jättäytyi yhteistyön ulkopuolelle, hänen ei annettu myöskään ottaa osaa palkinnosta. Simpanssien kohdalla tällaista vapaamatkustajien kontrollia ei harrasteta: dominoiva simpanssi ottaa mitä haluaa ja muut ottavat sen mitä jää. Riippumatta siitä, osallistuivatko he saaliin hankkimiseen.

Tomasello selittää ihmisen kykyä tehdä yhteistyötä jaetun intentionaalisuuden hypoteesilla. Ihminen, toisin kuin simpanssi, pystyy tekemään yhteistyötä, jossa osapuolilla on jaetut päämäärät ja tarkoitukset. Ihminen tekee yhteistyötä saavuttaakseen yhteisiä päämääriä. Ihminen kykenee ajattelemaan toisen näkökulmasta, hän haluaa jakaa kokemuksia ja tunteita toisten kanssa ja hän osaa toimia yhdessä toisten kanssa. Jo pienenä lapsi on innokas osoittamaan toisille asioita, jotka on huomannut. Ja pienikin lapsi haluaa auttaa ja osallistua joka asiaan. Tomasellon ja kollegoiden mukaan nämä seikat ovat olleet olennaisia siinä, että nimenomaan ihmiskunta on päässyt niin pitkälle kognitiivisesti, kulttuurisesti ja teknologisesti.

Yksi Tomasellon esimerkeistä toi esiin, että yhteistyö ei onnistu, jos puuttuu peruskyky kommunikoida tai ymmärtää yhteistyötä. Kun lapselle osoitetaan kumoon käännettyä kuppia, hän ymmärtää, että toinen yrittää viestiä hänelle jotakin tärkeää: lapsi tajuaa kurkata kupin alle ja löytää sieltä palkinnon. Simpanssi sen sijaan ei kykene ymmärtämään, että osoittaminen on yhteistyön ele, jolla yritetään viestiä jotakin merkityksellistä. Kun simpanssille osoitetaan kuppia, tämä katsoo vain kuppia ihmeissään kuin ajatellen " höh, kuppi kumossa, mutta halusin että annat ruokaa, missä ruokaa?". 

Tomasellon tutkimuksista lisää tietoa mm. hänen kotisivullaan, uusin kirja ilmestyy loppuvuodesta: Tomasello, M. (painossa). A Natural History of Human Thinking. Harvard University Press.