Mitä tehdään nuorille, jotka joutuvat sivuraiteille? Entä mihin he joutuvat sieltä? Suomessa viimeinen sijoituspaikka ennen aikuisuutta on koulukoti. Tausta-ajatuksena on kuntouttaa huonosti voivia nuoria. Muualla maailmassa suositaan pikemminkin rankaisemista ja nuorisovankiloita.

Tällaista opin reilu viikko sitten Marko Mannisen väitöstilaisuudessa, joka käsitteli koulukotiin sijoitettujen nuorten psykiatrista oirekuvaa ja ennustetta. Kyse on melko pienestä porukasta nuoria: koulukodeissa on noin 300 nuorta, jotka on yleensä sijoitettu niihin noin 15 vuoden iässä. Alan ammattilaisten mukaan koulukodin jälkeen noin kolmannes tulee toimeen omillaan, noin kolmannes tuen avulla ja kolmannes joutuu laitoskierteeseen.

Mannisen väitöstutkimus täydentää aiemmin pitkälti sosiaalitieteiden näkökulmasta tehtyä tutkimusta. Psykologiselle näkökulmalle on perusteita. Koulukotinuoret tulevat yleensä vaikeista olosuhteista, esimerkiksi yli 80%:lla perhe on sosiaalihuollon piirissä. Koulukotiin sijoittamisen syynä ei kuitenkaan ole traumatisoiva ympäristö sinänsä vaan sen seuraukset: noin 80%:ssa tapauksista syynä on lapsen vakava käytöshäiriö.

Mannisen väitöstilaisuus antaa lohduttoman kuvan siitä, mitä vaikeat olosuhteet ja ajautuminen sivuraiteille kantavat mukanaan. Käytöshäiriön taakse piiloutuu paljon psyykkistä pahoinvointia. Aggressiivisen pojan ilmioireilu voi peittää masennusoireita. Tutkimuksessa pojat raportoivat niitä enemmän kuin mitä heidän (kasvatti)vanhempansa huomasivat.

Tytöt puolestaan raportoivat poikkeuksellisesti useita oireita vähemmän kuin pojat. Taustalla saattaa olla aleksitymia eli vaikeus tunnistaa ja kuvata tunteita. Aleksitymian voi ajatella olevan suojatekijä, joka on syntynyt reaktiona traumaattisiin kokemuksiin. Koulukotinuorilla oli ylipäänsä yleisväestoä merkitsevästi enemmän erityyppisiä psykiatrisia oireita. Esimerkiksi psykoosiriski oli 10-kertainen muihin verrattuna.

Psyykkiset häiriöt ovat merkittävässä osassa myös kun tarkastellaan rikollisuutta yleisemmin. Vangeista ainoastaan kuudella prosentilla ei ole ollut missään vaiheessa elämää psykiatrista diagnoosia! Herää kysymys, onko Suomessa vankila paikka, johon päädytään vaikean lapsuuden ja hoitoa vaille jääneiden mielenterveysongelmien seurauksena.

Sivuraiteelle synnytään ja kun siellä viettää lapsuutensa, lapsesta voi kasvaa psyykkisesti pahoinvoiva ja käytöshäiriöiden alle piiloutuva nuori. Siinä tilanteessa koulukoti voi olla mahdollisuus: paikka, jossa nuori saa elää rauhassa, ja jossa vielä voidaan vaikuttaa nuoren tulevaisuuteen. Sosiaalitieteiden lisäksi tarvitaan psykologista tietoa, joka auttaa kohdentamaan ja suunnittelemaan tehokasta hoitoa ja kuntoutusta.

Marko Manninen on jo jatkanut tutkimustaan selvittääkseen mitkä tekijät suojaavat ja auttavat koulukotinuoria saamaan kiinni elämästä. Tavoitteena on myös selvittää, miten näitä asioita voi tuoda koulukotiympäristöön. Vaikka tausta olisi vaikea ja ennuste huono, hoito kannattaa, jos edes jokunen nuori saa avun ennen kuin se on liian myöhäistä.

Marko Mannisen väitöskirja Koulukotiin sijoitettujen nuorten psykiatrinen oirekuva ja ennuste tarkastettiin 27.9.2013.