Eilen vietettiin kolmatta kertaa kansainvälistä Epäonnistumisen päivää. Tiedä häntä kuinka kansainvälisesti tunnettu 13. lokakuuta on Epäonnistumisen päivänä, koska Aalto-yliopiston opiskelijat ovat sen vastikään perustaneet. Loistava idea joka tapauksessa ja ehdottomasti joman päivän arvoinen. Epäonnistumisen päivä -nettisivuilla sanotaan:”Päivä on täydellinen typeryyksiin, virhearviointeihin ja noloihin tilanteisiin. Ole ylpeä epäonnistuja - varmaa on ainoastaan, että et ole yksin!”

Epäonnistuminen kuuluu elämään ja ah, niin lohdullista on, ettei varmasti ole ainoa, joka epäonnistuu. Eilen aihetta tuumaillessani ei kuitenkaan tullut mieleen mitään epäonnistumisen psykologiasta. Kuinka näin keskeinen osa elämää voi olla vierasta psykologiselle tutkimukselle? Ja kun ei itse muista mitään keskeistä aiheeseen liittyvää, niin sitten googlataan. Tulokset eivät vastanneet toivomuksiani. Googlaus hakusanoilla ”psychology of failing” ei tuottanut yhtään mielenkiintoista teoriaa tai varteen otettavaa tutkimusta. APA:n sivuilta löytyi lastenkirja karitsasta, joka ei halunnut kokeilla mitään uutta, koska ei kuitenkaan olisi osannut, uskaltanut, jaksanut jne. Kirjassa oli tietysti opetus eli keino, millä pikku karitsan sai yrittämään.

Epäonnistumisen psykologia hakusana tuotti yhden osuman. Jari-Erik Nurmi ja Katariina Salmela-Aro olivat kirjoittaneet lehteemme aiheesta artikkelin jo 1990-luvulla (Nurmi, J.-E., Salmela-Aro, K., Anttonen, M. & Kinnunen, H. (1992). Epäonnistumisen psykologia. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kiinnostukset ja ajattelutavat. Psykologia, 27, 485–492.) Tämä ei kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä etsin. Epäonnistumiseen johtavat ajattelutavat kun helposti tuottavat jatkuvaa epäonnistumista ja sitä Aalto-yliopiston opiskelijat eivät Epäonnistumisen päivällään halunneet juhlia.

Googlen kautta löysin Psychology Todayn artikkelin viime kesältä. Se oli sentään jotain, vaikkei valitettavasti ollenkaan niin reipasta kuin suomalaisopiskelijoiden Epäonnistumisen päivän kymmenkohtainen ohjelma. Artikkelissa oli lueteltu 10 asiaa, jotka voivat osoittaa, että pelkää epäonnistumista. Ja kuten kirjassa pikku karitsasta, myös tässä artikkelissa kantavana asiana oli ajatus, että epäonnistumisen pelkääminen ei ole hyvä juttu. Eikä se sitä varmasti ole maassa, jossa ihminen on aivan erityisesti oman onnensa seppä.

Mutta ollaan kuten Aalto-yliopiston opiskelijat, eikä keskitytä pelkäämään epäonnistumista. Tekevälle sattuu ja silloin tällöin myös epäonnistuu. Epäonnistumisen päivän ohjein jaa epäonnistuminen jäähdyteltyäsi hermojasi ensin hetken. Epäonnistutaan yhdessä, vaikka ehkä eri asioissa.