Suomi oli 1900-luvun alkaessa autonominen osa Venäjän imperiumia. Vastaavasti tiedeyhteydet Pietarin suuntaan olivat tiiviitä. Psykologia etsi vasta paikkaansa tieteen kentällä, ja venäläisellä psykofysiologialla oli tässä oma roolinsa. Ivan Pavlov sai tunnetusti Nobel-palkintonsa 1904, mutta vähemmän tunnettua on suomalaisten osuus palkinnon myöntämisessä. Robert Tigerstedt oli yhtenä lausunnonantajana, ja hän arvioi Pavlovin työtä merkittäväksi osoitukseksi siitä, kuinka keho ja psyyke kietoutuvat yhteen ja vaikuttavat toisiinsa.