Artikkelien tiivistelmät (02-03/2018)
Yhteistyö ja psykologisen tiedon soveltaminen tukevat ADHD-oireisen oppilaan toimintakykyä koulussa
Käyttäytymisen ongelmat ovat koulussa yleisiä. Erityisen tavallisia ne ovat oppilailla, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD). Koulussa esiintyvän ongelmakäyttäytymisen lieventämiseen ja ennaltaehkäisyyn tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja tutkittuja toimintamalleja. Aikaisemman tutkimuksen valossa vaikuttaa aiheelliselta järjestää ADHD-oireisen oppilaan tuki hänen luontaisen opetusryhmänsä yhteyteen. Check in – check out -toimintamalli, lyhyemmin CICO, perustuu käyttäytymispsykologiseen teoriaan, ja se on kehitetty ADHD-oireisten oppilaiden koulunkäynnin tueksi. Tutkimuksessa selvitettiin toimintamallin vaikutuksia ja sovellettavuutta ProKoulu-tutkimushankkeen pilottikouluissa. Vanhempien kanssa yhteistyössä toteutettavassa CICO-toimintamallissa oppilaan päivä rytmittyy aamutapaamisen (check in), jatkuvan positiivisesti suuntautuvan suullisen ja kirjallisen palautteen sekä iltapäivätapaamisen (checkout) ympärille. Kahden oppilaan kokeellisessa yksittäistapaustutkimuksessa seurattiin käyttäytymisen muutosta kouluympäristössä. Luokkayhteisön ulkopuoliset observoijat seurasivat oppilaiden käyttäytymistä perustasovaiheessa ja kahdeksan viikon intervention aikana. Tutkimuksessa arvioitiin tuen soveltumista suomalaiseen kouluyhteisöön seuraamalla toteutumisen säännönmukaisuutta ja hyväksyttävyyttä. Toimintamalli toi oppilaiden käyttäytymiseen toivottua muutosta, ja tuki koettiin hyväksyttäväksi. Tuki pystyttiin järjestämään päivittäin osana koulun henkilökunnan normaaleja työtehtäviä.
Avainsanat: käyttäytyminen, interventio, tehostettu tuki, observointitutkimus, yksittäistapaustutkimus, ADHD, tarkkaavuushäiriö
Maahanmuuttajataustaisten nuorten psykososiaalinen oireilu Helsingin metropolialueella
Voimistuneen maahanmuuton myötä yhä useampi suomalainen nuori tai hänen vanhempansa ovat maahanmuuttajia. Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten psykososiaalisten oireiden tutkimus on siten yhä tarpeellisempaa, mutta se on toistaiseksi ollut melko vähäistä. Tarkoituksemme oli tutkia, poikkeaako maahanmuuttajataustaisten nuorten psykososiaalinen oireilu valtaväestön nuorten oireilusta. Lisäksi tutkittiin oireiden kehitystä ja pysyvyyttä. Psykososiaalisia oireita mitattiin SDQ-kyselyllä. Aineistona käytettiin Metropolitan Longitudinal Finland -aineistoa (MetLoFIN), joka on kerätty Helsingin metropolialueen 14 kunnasta vuosina 2011–2016 yläkoulun seitsemänneltä (N = 9 497) ja yhdeksänneltä luokalta (N = 7 738) sekä lukion ja ammattikoulun toiselta luokalta (N = 8 461). Maahanmuuttajataustaiset nuoret, erityisesti pojat, raportoivat hieman enemmän psykososiaalisia oireita kuin valtaväestön nuoret. Sisäänpäin suuntautuvat psykososiaaliset oireet kehittyivät samansuuntaisesti kaikilla nuorilla. Sen sijaan ulospäin suuntautuvien oireiden kehitys oli maahanmuuttajataustaisilla nuorilla erilainen kuin valtaväestössä. Oireilu osoittautui verrattain pysyväksi riippumatta nuoren taustasta. Tiettävästi tämä on ensimmäinen laajamittainen pitkittäistutkimus maahanmuuttajataustaisten nuorten psykososiaalisesta oireilusta Suomessa, mikä luo pohjaa muille aihealueen tarkasteluille.
Avainsanat: maahanmuuttaja, psykososiaalinen oireilu, sisäänpäin suuntautuvat oireet, ulospäin suuntautuvat oireet, SDQ, pitkittäistutkimus
Nuorten harrastuneisuuden, koulun vaihtamisen ja sukupuolen yhteydet subjektiiviseen hyvinvointiin siirtymävaiheessa alakoulusta yläkouluun
Tässä tutkimuksessa selvitettiin subjektiivisen hyvinvoinnin kehittymistä nuorten siirtyessä alakoulusta yläkouluun. Lisäksi tarkasteltiin harrastuneisuuden ja koulun vaihtamisen (yhtenäiskoulu vs. erilliskoulu) yhteyksiä subjektiiviseen hyvinvointiin ja sen kehittymiseen sekä sitä, ovatko nämä yhteydet erilaisia riippuen nuoren sukupuolesta. Tutkimuksen aineisto koostui 848 nuoresta, jotka arvioivat harrastuneisuuttaan kuudennen luokan syksyllä ja subjektiivista hyvinvointiaan kuudennen luokan syksyllä sekä seitsemännen luokan syksyllä ja keväällä. Tulosten mukaan nuorten itsetunto heikkeni ja masennusoireet lisääntyivät nuorten siirryttyä yläkouluun. Harrastuksen puuttuminen näyttäytyi riskitekijänä subjektiivisen hyvinvoinnin kannalta. Masennusoireet lisääntyivät ja elämääntyytyväisyys väheni etenkin niillä nuorilla, joilla ei ollut ollenkaan harrastusta. Ohjatusti harrastavat nuoret kokivat itsetuntonsa ja elämääntyytyväisyytensä paremmaksi kuin nuoret, joilla ei ollut ohjattua harrastusta. Koulun vaihtaminen siirtymävaiheessa oli yhteydessä itsetunnon kehittymiseen: koulua vaihtaneiden itsetunto vahvistui kuudennen luokan syksystä seitsemännen luokan syksyyn, kun taas samassa koulussa pysyneiden itsetunnossa ei tapahtunut muutosta. Myös nuoren sukupuolella oli merkitystä harrastuneisuuden ja koulun vaihtamisen yhteyksille subjektiiviseen hyvinvointiin. Erityisesti koulua siirtymän aikana vaihtaneiden poikien itsetunto oli tyttöjen itsetuntoa korkeammalla tasolla. Ohjattuun harrastukseen osallistuminen näyttäytyi erityisen tärkeänä poikien elämääntyytyväisyyden kannalta, kun taas tyttöjen elämääntyytyväisyyttä heikensi harrastuksen puuttuminen riippumatta siitä, oliko se ohjattu vai omaehtoinen.
Avainsanat: koulusiirtymä, koulun vaihtaminen, ohjattu harrastus, omaehtoinen harrastus, subjektiivinen hyvinvointi, varhaisnuoruus
Tavoiteorientaatiot, koulutustavoitteet ja koulumenestys kuudennella luokalla
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia tavoiteorientaatioryhmiä voidaan löytää kuudennella luokalla ja miten ryhmät eroavat toisistaan henkilökohtaisten koulutustavoitteiden, niiden arviointien (merkitys, vaivannäkö, saavuttaminen ja kuormitus) sekä koulumenestyksen suhteen. Oppilaat (N = 745) jaettiin tavoiteorientaatioryhmiin hyödyntäen henkilösuuntautunutta lähestymistapaa ja K-keskiarvon klusterianalyysia. Avointen kysymysten vastaukset liittyen koulutustavoitteisiin luokiteltiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Ryhmien välisiä eroja tutkittiin ristiintaulukoinnin ja yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Löytyi neljä tavoiteorientaatioryhmää: suoritus-välttämisorientoituneet (30 %), oppimisorientoituneet (25 %), menestysorientoituneet (22 %) ja välttämisorientoituneet (23 %). Valtaosa oppilaiden koulutustavoitteista liittyi arvosanoihin. Myös opiskeluun panostamiseen, oppimiseen, jatkokoulutukseen ja menestymiseen liittyviä tavoitteita mainittiin. Parhaiten koulussa menestyivät oppimis- ja menestysorientoituneet. He myös kokivat koulutustavoitteensa merkityksellisiksi ja arvioivat edistyvänsä hyvin niiden saavuttamisessa. Suoritus-välttämis- ja menestysorientoituneet oppilaat arvioivat koulutustavoitteensa kuormittavammaksi kuin oppimisorientoituneet. Tulokset osoittavat, että kuudennen luokan päättyessä koulussa on hyvin eri tavoin motivoituneita oppilaita. Oppimista painottavat oppilaat arvioivat tavoitteitaan hyvin myönteisesti, mutta suoritushakuisuus on yhteydessä koulutustavoitteen kuormittavaksi ja stressaavaksi kokemiseen.
Avainsanat: motivaatio, tavoiteorientaatiot, henkilökohtaiset tavoitteet, koulutustavoitteet, koulumenestys
Selittääkö yrittäminen oppilaiden osaamisessa havaittuja ryhmäeroja? Itsearvioitu yrittäminen, investoitu työaika ja osaamiserot lokitietoanalyysin valossa
Koulukontekstissa toteutetut tutkimukset sisältävät usein kognitiivisia tehtäviä, joissa menestymisellä ei ole oppilaalle seurauksia. Kaikki oppilaat eivät yritä tehtävissä parastaan, jolloin arvio oppilaan suoritustasosta jää todellista matalammaksi. Tässä tutkimuksessa testattiin hypoteesia, jonka mukaan yhdeksäsluokkalaisten osaamistuloksissa havaitut sukupuolierot kertoisivatkin tehtävään investoidun yrittämisen eroista. Tietokonepohjaisen testauksen lokitietoanalyysilla mitatun yrittämisen oletettiin selittävän myös tukea saavien oppilaiden odotettua heikompaa suoriutumista, kun seitsemännellä luokalla mitatut suoritustasoerot oli jo otettu huomioon. Hypoteesit testattiin sovittamalla rakenneyhtälömalleja noin 7 000 oppilaan MetrOP-seuranta-aineistoon. Tulokset osoittivat, että matemaattisen ajattelun tehtävissä tytöt suoriutuivat tehtävissä hieman paremmin kuin pojat lähtötilanteessa, ja erot kasvoivat hiukan yläluokkien aikana. Tämä kuitenkin selittyi sillä, että tytöt yrittivät enemmän sekä itsearvion että lokitietoihin tallentuneen vastausajan mukaan. Tuensaajien suoriutuminen oli selvästi heikompaa kuin muilla ja erot kasvoivat voimakkaammin. Tämä liittyi osin vähäisempään yrittämiseen sekä itsearvioin että ajankäytöllä mitattuna, mutta suora yhteys ei poistunut kokonaan. Ajankäyttö oli selvästi voimakkaammassa yhteydessä osaamiseen kuin itsearvioitu yrittäminen. Tulosten perusteella pääteltiin, että lokitiedot mahdollistavat aiempaa tarkemman yrittämisen ja tehtäväkäyttäytymisen mittaamisen, ja tämä voi osin selittää sekä havaittuja ryhmäeroja että osaamistulosten yksilöllistä vaihtelua.
Avainsanat: matemaattisen osaamisen muutos, lokitiedot, itsearvioitu yrittäminen, ajankäyttö, sukupuolierot, erityisoppilaat
Kielellisiin ja sosiaalisten taitojen vaikeuksiin liittyvät toiminnanohjauksen piirteet esikouluiässä
Toiminnanohjauksen taidoilla on suuri merkitys koulussa pärjäämiselle, ja ne ennustavat koulumenestystä jopa akateemisia taitoja paremmin. Esiopetusvuoden aikana toiminnanohjaustaitoja voidaan arvioida esikoulunryhmien tilanteissa kyselymenetelmien avulla. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia toiminnanohjauksen piirteitä ilmenee lapsilla, joilla esikoulussa on havaittu kielellisten ja/tai sosiaalisten taitojen vaikeuksia. Tutkimus on osa Pienten lasten Keskittymiskyselyn (PikkuKesky) standardointitutkimusta. Esikouluikäisten tutkimusaineisto (n = 323) jaettiin esikouluopettajien täyttämän Taitokyselyn perusteella kielellisten taitojen vaikeuksien (n = 21), sosiaalisten taitojen vaikeuksien (n = 39) ja kielellisten ja sosiaalisten taitojen vaikeuksien (n = 8) ryhmiin sekä kontrolliryhmään (n = 255). Toiminnanohjaustaitoja arvioitiin PikkuKeskyn 44 väittämän avulla. Esikoulun arjessa toiminnanohjauksen vaikeuksia oli enemmän niillä lapsilla, joilla oli kielellisten ja/tai sosiaalisten taitojen vaikeuksia, kuin kontrollilapsilla. Lapsilla, joilla oli havaittu kielellisten taitojen vaikeuksia, toiminnanohjauksen vaikeudet painottuivat tarkkaamattomuuteen ja aloitteettomuuteen, kun taas lapsilla, joilla oli sosiaalisten taitojen vaikeuksia, oli enemmän inhibitiovaikeuksia. Kielellisten ja sosiaalisten taitojen vaikeuksien ryhmällä toiminnanohjauksen pulmat olivat laaja-alaisia. Kyselylomakkeita käyttäen voitiin siis todeta, että niillä lapsilla, joilla on erilaisia kehityksen vaikeuksia, on myös toisistaan poikkeavia toiminnanohjauksen piirteitä. Näiden piirteiden havaitseminen esikouluaikana on tärkeää. Kyselylomakkeilla saadaan tietoa lapsen arjen toimintakyvystä, mikä tarjoaa hyvän pohjan esiopetuksen ja tulevan koulun tukitoimien suunnittelemiseen.
Avainsanat: toiminnanohjaus, kielelliset taidot, sosiaaliset taidot, kyselymenetelmät, esiopetus
Sosiodigitaalisen osallistumisen, unenlaadun ja kouluhyvinvoinnin väliset yhteydet kuudesluokkalaisilla
Tässä tutkimuksessa tutkittiin kuudesluokkalaisten sosiodigitaalisen osallistumisen (SDO), unenlaadun ja kouluhyvinvoinnin välisiä yhteyksiä. Tutkimme erityisesti sosiaaliseen mediaan osallistumisen ja digitaalisen pelaamisen yhteyttä kuudesluokkalaisten unenlaatuun, koulu-uupumukseen ja kouluintoon sekä sukupuolten välisiä eroja näissä. Tutkimme myös unenlaadun mahdollista välittävää vaikutusta SDO:n ja kouluhyvinvoinnin välillä. Tämä tutkimus on osa Mind the Gap -hanketta, ja tutkimuksen aineisto on kerätty kyselylomakkeilla helsinkiläisiltä kuudesluokkalaisilta keväällä 2013 (N = 749). Tulokset osoittivat, että tyttöjen aktiivinen yhteydenpito kavereiden kanssa ja toimintapelaaminen olivat yhteydessä heikompaan unenlaatuun. Aktiivisesti mediaa kuluttavat tytöt eivät olleet innostuneita opiskelusta, kun taas internetistä tietoa hakevat ja uutta tietoa luovat tytöt raportoivat opiskeluintoa. Paljon mediaa kuluttavat pojat raportoivat heikompaa unenlaatua, ja aktiivisesti toimintapelejä pelaavat kokivat koulu-uupumusta. Heikompi unenlaatu oli yhteydessä koulu-uupumukseen ja alhaisempaan opiskeluintoon molemmilla sukupuolilla. Tytöillä unenlaatu välitti osittain kaverisuuntautuneen sosiodigitaalisen osallistumisen ja riittämättömyyden tunteiden sekä uupumusasteisen väsymyksen välisiä yhteyksiä. Pojilla unenlaadun välittävää vaikutusta ei havaittu.
Avainsanat: sosiodigitaalinen osallistuminen, digitaalinen pelaaminen, unenlaatu, koulu-uupumus, opiskeluinto
Näkymätön havaittavaksi – klusterianalyysi abstraktin ilmiön oppimisesta konkreettisesti lisäketodellisuuden (augmented reality) avulla
Digitaalisuuden rooli opetuksessa korostuu. Myös lisäketodellisuuden (augmented reality, AR) soveltaminen on yleistynyt, ja siksi sen tutkimus sekä formaalin opetuksen että informaalin oppimisen piirissä on tärkeää. AR-interventioon osallistui 146 kuudesluokkalaista. He käyttivät lisäketodellisuussovellusta tiedekeskuksessa. Analyysissä pyrittiin löytämään itseorganisoituvien karttojen (self-organizing maps, SOM) klusterointimenetelmällä aiempia tuloksia täydentäviä oppilaiden alaryhmiä ja poikkeuksia. Lisäketodellisuuden avulla luonnontieteitä oppivista koululaisista muodostui viisi klusteria päättelykyvyn, motivaation sekä tiedon oppimisen perusteella. Aiemmin oli havaittu, että lisäketodellisuuskokemuksen jälkeen oppilaiden tieto lisääntyy yleisesti, mutta eniten hyötyvät heikoimmin koulussa menestyvät. Klusterianalyysi täydensi tulosta tunnistamalla poikavaltaisen ryhmän, jossa oppilaat olivat erityisen kiinnostuneita tiedeoppimisesta sekä koulussa että lisäketodellisuuden avulla. Heikosta koulumenestyksestä huolimatta heidän motivoituneisuutensa johti näyttelyn jälkeisiin hyviin tietotuloksiin. Aiempi tulos, jonka mukaan tytöt saivat lisäketodellisuutta käytettyään pojat kiinni tietotestissä, suhteellistui nyt huomiolla kahdesta tyttövaltaisesta alaryhmästä. Toisessa oppilaat olivat motivoituneita, mutta väärät vastaukset lisääntyivät; toisessa epävarmuus puolestaan oli suurta eikä näyttelyn jälkeen tapahtunut muutosta. Motivaatio- ja käsitteenmuodostusteorioiden perusteella voitiin päätellä tuloksille mahdollisia perusteluja. Näin AR:n hyödynnettävyydestä löytyi uusia oleellisia ulottuvuuksia, epälineaarisen tarkastelun mahdollistamia oivalluksia odotuksista poikkeavista interventiovasteista.
Avainsanat: lisäketodellisuus, augmented reality (AR), SDT-motivaatioteoria, informaali oppiminen, SOM-klusterianalyysi, tiedeopetus