”Kaikista niistä ärsykkeistä, jotka ympäröivät meitä, reagoimme vain niihin, jotka ovat erityisen voimakkaita tai jotka vaikuttavat erityisen tärkeiltä ja vastaavat kiinnostuksiamme, aikeitamme tai välitöntä tehtäväämme. Kaikista mahdollisista motorisista liikkeistä me valitsemme vain ne, joiden avulla voimme saavuttaa välittömän tavoitteemme tai suorittaa tarvittavat toiminnot; ja kaikista niistä jäljistä, jotka on varastoitu muistiimme, me valitsemme vain ne muutamat, jotka liittyvät välittömään tehtäväämme ja mahdollistavat tarvitsemamme älylliset toiminnot.”

(Luria, 1973, s. 256, kirjoittajan suomennos)

Tämä Aleksander Romanovich Lurian kuvaus aivojen työskentelystä on julkaistu jo vuosikymmeniä sitten. Lurian määritelmä tahdonalaisen tarkkaavuuden funktiosta tuntuu selkeältä ja jopa yksinkertaiselta. Neuropsykologiaan myöhemmin vakiintunut toiminnanohjauksen käsite kattaa nykyisin nämä toiminnot. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan niitä toimintoja, jotka suuntaavat, yhdistävät ja kontrolloivat muita kognitiivisia toimintoja ja käyttäytymistä. Käsite on päällekkäinen tarkkaavuuden, muistin ja laajemmin myös itsesäätelyn käsitteiden kanssa, ja siihen sisällytetäänkin suuri ja vaihteleva joukko toimintoja. Toiminnanohjauksen ydintoimintoja ovat inhibitio, eli kyky pysäyttää tarpeettomat motoriset reaktiot, sekä työmuisti, eli kyky säilyttää tärkeät havainnot tai muistista poimitut, toiminnan kannalta relevantit tiedot. Toiminnanohjauksen perusedellytyksiin kuuluu myös tahdonalainen tarkkaavuuden säätely, eli kyky valita tarpeelliset ärsykkeet ympäristöstä. Nämä perustoiminnot osallistuvat meneillään olevan ja tulevan toiminnan ohjaamiseen. Siihen tarvitaan kykyä asettaa tavoitteita, ennakoida ja suunnitella sekä kykyä aloittaa, edetä sujuvasti ja arvioida toiminnan lopputulosta.