Ovatko kielteiset ennakkoluulot ongelma ja niiden muuttaminen ratkaisu?
Dixon, J., Levine, M., Reicher, S. & Durrheim, K. (2012). Beyond prejudice: Are negative evaluations the problem and is getting us to like one another more the solution? Behavioral and Brain Sciences, 35, 411–466.
Ennakkoluuloja koskeva tutkimus on perinteisesti pitänyt ennakkoluulojen kielteisyyttä niiden kognitiivisena ja emotionaalisena tunnusmerkkinä. Ennakkoluuloisuus olisi siis sitä, että emme pidä toisen ryhmän jäsenistä tai arvioimme heidät kielteisesti. Viime vuosina tehdyt tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tarvitsemme monipuolisemman ja nyansseille herkemmän näkökulman ryhmien välisten tunteiden ja uskomusten roolista syrjinnässä. Ensinnäkin, ryhmien väliset asenteet ovat usein monimutkaisia siinä mielessä, että niihin kuuluu sekä positiivisia että negatiivisia reaktioita. Esimerkiksi naisia voidaan samanaikaisesti pitää ihanina, lämpiminä ja herkkinä olentoina mutta toisaalta itsenäisyyteen kykenemättöminä. Puhtaasti kielteiset ennakkoluulot ovat enemmän poikkeus kuin sääntö. Toiseksi, etuoikeutettujen ja alistettujen ryhmien välisten suhteiden parantuminen, mitä on aiemmin pidetty tavoiteltavana, voikin pitkällä tähtäyksellä ylläpitää syrjintää. Ryhmien välisten suhteiden parantamiseen tähtäävät interventiot voivat vaikuttaa alistetussa asemassa olevien poliittisiin asenteisiin vähentäen heidän kokemaansa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja hidastaen näin sosiaalista muutosta. Esimerkiksi mitä enemmän valkoihoisia ystäviä tummaihoisilla amerikkalaisilla on, sitä vähemmän he kokevat itseään syrjittävän ja sitä vähemmän he kannattavat syrjinnän lopettamiseen tähtäävää poliittista aktivismia. Sen sijaan, että interventiot tähtäisivät ryhmien välisten suhteiden parantamiseen, tulisikin ehkä keskittyä siihen, miten alistetussa asemassa olevat saataisiin haastamaan etuoikeutettujen edut.