Tutkimuksessa tarkastellaan yhteisen päätöksenteon rakentumista mielenterveyskuntoutujien ja heidän ohjaajiensa välisessä vuorovaikutuksessa Klubitalo-toiminnan kontekstissa. Huomiomme kohdistuu keinoihin, joilla ohjaajat säätelevät mielenterveyskuntoutujien osallisuutta tekeillä oleviin päätöksiin pyrkien yhtäältä 1) edistämään vuorovaikutuksen osallistujien tasavertaisia osallistumisen mahdollisuuksia ja toisaalta 2) varmistamaan, että vuorovaikutuksessa saadaan ylipäätään jonkinlaisia päätöksiä tehdyksi. Aineistona on 30 videotallennettua ryhmätapaamista, joita on analysoitu keskustelunanalyysin menetelmällä. Tarkasteltavat ohjaajien vuorovaikutuskäytänteet ilmenevät päätöksentekosekvenssien eri vaiheissa. Analyysimme havainnollistaa, kuinka ohjaajat voivat käynnistää päätöksentekosekvenssin käsittelemällä jälkikäteen ehdotuksina sellaisiakin kuntoutujien vuoroja, jotka eivät tällaisina tulleet alun perin käsitellyiksi. Tilanteissa, joissa ohjaajien omat ehdotukset eivät saa kuntoutujilta vastakaikua, ohjaajat saattavat itse edistää päätöksentekosekvenssiä muistuttamalla kuntoutujia tiedollisesta pääsystä ehdotusta koskevaan tietoon tai kalastelemalla samanmielisyyden ja sitoutumisen ilmaisuja ehdotettuun asiaan. Tällä tavoin ohjaajat ottavat enemmän vastuuta vuorovaikutuksen etenemisestä ja päätösten syntymisestä kuin kuntoutujat. Vaikka ohjaajien toiminnalle voidaan esittää monia pedagogisia perusteita, ne muodostuvat jännitteisiksi suhteessa Klubitalo-toiminnan taustalla vaikuttavaan kuntoutusideologiaan, jossa aidosti yhteinen päätöksenteko on keskeistä.

Avainsanat: osallisuus, päätöksenteko, mielenterveys, kuntoutus