”Eikö olekin coolein torakkatutkimus, jonka olette ikinä nähneet?” Näin kaksi New Yorkin yliopiston (NYU:n) professoria esitteli viime vuonna tutkimusartikkelin, joka kaikkien sosiaalipsykologian jatko-opintoseminaarilaisten tuli lukea.

Zajoncin, Heingartnerin ja Hermanin (1969)¹ klassikko ”Social enhancement and impairment of performance in the cockroach” saattaa olla maailman tunnetuin sosiaalipsykologian alaan kuuluva torakkatutkimus. NYU:n tutkijakoulutettavia ei vaadittu perehtymään siihen siksi, että New Yorkiin muuttanut joutuu torakoiden kanssa tekemisiin kylpyhuoneessaan lähes varmasti, vaan siksi, että Zajoncin (1965) viettiteorian on ajateltu kertovan jotakin olennaista myös ihmisestä. Tärkeä osa teoriaa on sosiaalisena helpontumisena (social facilitation) tunnettu ilmiö, jonka mukaan yksilön suoritus paranee hyvin hallituissa tilanteissa, jos paikalla on muita, vaikka vaikeissa tehtävissä muiden läsnäolo heikentää suoritusta. Tutkijakoulutettavat pantiin pohtimaan torakkakokeen tuloksia Gordon Allportin, Solomon Aschin ja Leon Festingerin klassikkotutkimusten ohella siksi, että Zajoncin ja kollegojen (1969) tutkimusta on puolen vuosisadan ajan siteerattu laajasti oppikirjoissa ja katsausartikkeleissa, ja se on inspiroinut valtavan määrän jatkotutkimusta.