Lähes kaikissa vaaleissa meiltä kysytään arvoistamme. Yksi tunnetuimmista väittämistä Suomen eduskuntavaalien vaalikoneissa on kysymys ”Perinteiset arvot – kuten koti, uskonto ja isänmaa – muodostavat hyvän arvopohjan politiikalle”, johon meidän pitää vastata, olemmeko täysin samaa vai eri mieltä. Vaikka juuri tätä kysymystä ei esitetty vuoden 2024 presidentinvaalissa, presidenttiehdokkaille, ja sitä kautta meille kansalaisille, esitettiin kysymys ”muodostavatko kristilliset arvot hyvän arvopohjan politiikalle?”.

Kun minulta on kysytty väitöskirjani aiheesta, minulle on usein sanottu, että muslimeja koskevien asenteiden tutkiminen kuulostaa ajankohtaiselta. Kuitenkin melkein samassa lausahduksessa minulta on kysytty, ”miksi tutkia uskonnollisuutta suomalaisen enemmistön keskuudessa?”.

Yhteiskuntatieteilijälle, joka tutkii uskonnollisuutta, tämä jälkimmäinen kysymys saattaa tuntua typerältä. Kysymystä ei kuitenkaan pidä sivuuttaa turhanpäiväisenä. Katsotaanpa joitakin tilastoja kysymyksen taustaksi: 1990-luvulla yli 90 prosenttia suomalaisista kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. 2010-luvun lopulla lukumäärä oli laskenut 65 prosenttiin. Luvut ovat vielä alhaisempia nuorten keskuudessa, etenkin pääkaupunkiseudulla Suomessa.