Top News 2020

Artikkelien tiivistelmät

Artikkelien tiivistelmät (02-03/2020)

Marjaana Sianoja, Anne Mäkikangas & Ulla Kinnunen

Työstä palautuminen tauoilla ja vapaa-ajalla: palautumisprofiilit ja niiden yhteys työhyvinvointiin

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko palautumisessa jatkuvuutta työpäivän aikana ja vapaa-ajalla. Etsimme aineistosta palautumisprofiileja sen perusteella, miten hyvin työntekijät palautuvat työstä sekä tauoilla että vapaa-ajalla. Palautumista tarkasteltiin psykologisen työstä irrottautumisen ja rentoutumisen kautta. Lisäksi tutkittiin, eroavatko palautumisryhmät toisistaan työhyvinvoinnin, työn vaatimustekijöiden ja taustatekijöiden osalta. Tutkimuksessa hyödynnettiin 12 organisaatiosta kerättyä kyselyaineistoa (= 919). Osallistujista 63 prosenttia oli naisia, ja keski-ikä oli 49 vuotta. Aineisto analysoitiin Mplus-ohjelmalla, jossa palautumiskokemusten perusteella toisistaan eroavia ryhmiä etsittiin latentin profiilianalyysin avulla. Latentti profiilianalyysi tuotti neljä ryhmää: 1) palautujat (= 202) eli työntekijät, jotka irrottautuivat ja rentoutuivat muita paremmin sekä tauoilla että vapaa-ajalla, 2) rentoutujat (= 275) eli työntekijät, jotka rentoutuivat sekä tauoilla että vapaa-ajalla, mutta irrottautuivat muita heikommin, 3) vapaa-ajan palautujat (= 281) eli työntekijät, jotka irrottautuivat ja rentoutuivat erityisesti vapaa-ajalla, ja 4) heikosti palautuvat (= 161) eli työntekijät, jotka palautuivat muita heikommin sekä tauoilla että vapaa-ajalla. Ryhmät erosivat toisistaan työhyvinvoinnin, työn vaatimustekijöiden ja taustatekijöiden osalta. Heikosti palautuvien ryhmässä koettiin eniten uupumusasteista väsymystä ja vähiten tarmokkuutta. Tulosten mukaan palautumista on hyödyllistä edistää vapaa-ajan lisäksi työpäivän aikana.

Avainsanat: työstä irrottautuminen, rentoutuminen, tauot, uupumusasteinen väsymys, tarmokkuus


Anne Mäkikangas

Työn tuunauksen kyselymenetelmien validiteettitarkastelu ja yhteydet työhyvinvointiin

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden eri työn tuunauksen kyselymenetelmän – Job Crafting Questionnairen (JCQ; Slemp & Vella-Brodrick, 2013) ja Job Crafting Scalen (JCS; Tims, Bakker & Derks, 2012) – rakennevaliditeettia ja menetelmien välisiä keskinäisiä suhteita sekä vertailla niiden yhteyksiä työhyvinvointiin, jota tässä tutkimuksessa arvioitiin työn imun ja yksilön ja työn yhteensopivuuden kautta. Tutkimuksessa hyödynnettiin Esimiesten työn tuunaus ja hyvinvointi -tutkimusprojektin aineistoa, joka kerättiin poikkileikkaustutkimuksena keväällä 2017 Oulun, Kajaanin ja Iisalmen kaupunkien esimiestehtävissä toimivilta sekä Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän esimiehiltä (= 419). Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittivat, että molempien työn tuunauksen kyselymenetelmien faktorirakenne tuki teoreettisia oletuksia: JCQ sisälsi kolme ja JCS neljä tuunausstrategiaa. Menetelmät arvioivat samansuuntaisesti työtehtävien tuunausta, mutta muutoin JCQ ja JCS erottuivat toisistaan eri tuunaustapoja arvioiviksi menetelmiksi. Sekä JCS että JCQ olivat vahvemmin yhteydessä työn imuun kuin yksilön ja työn yhteensopivuuteen. Kyselymenetelmien välisiä eroja niiden yhteyksissä näihin kriteerivaliditeettimuuttujiin ei juurikaan ilmentynyt sitä eroa lukuun ottamatta, että JCQ:n sosiaalisten suhteiden tuunaus oli yhteydessä yksilön ja työn yhteensopivuuteen, kun taas vastaavaa yhteyttä ei havaittu JCS:n työn sosiaalisten voimavarojen lisäämisellä. Tutkimus osoitti, että suomenkieliset työn tuunauksen kyselymenetelmät olivat psykometrisiltä ominaisuuksiltaan käyttökelpoisia, joskin erityisesti JCS:ssä ilmeni myös sisällöllisiä kehittämiskohteita. Artikkelin pohdintaosiossa esitetään kyselymenetelmien keskeiset kehittämiskohteet ja menetelmien väliset sisällölliset erot, jotka ohjaavat työn tuunauksen kyselymenetelmän valintaa.

Avainsanat: työn tuunaus, rakennevaliditeetti, työn imu, yksilön ja työn yhteensopivuus


Heidi Lahti & Virpi Kalakoski

Työpaikkaintervention prosessiarviointi: toteutuksen onnistuneisuuteen liittyvät kontekstuaaliset tekijät ja vaikuttavuus kognitiivisen ergonomian interventiossa

Työpaikoilla yleisten kognitiivisten kuormitustekijöiden, kuten häiriöiden, keskeytysten ja tietotulvan, vähentäminen on tärkeää, koska ne ovat suoraan yhteydessä työntekijöiden hyvinvointiin. Kognitiivisen ergonomian työpaikkainterventiotutkimuksemme tavoitteena oli vähentää työhön liittyvää kognitiivista kuormitusta. Tutkimukseen osallistui kolmesta organisaatiosta 36 työyksikköä. Tarkastelimme prosessiarvioinnin avulla intervention toteutuksen onnistuneisuutta interventio- ja verrokkiyksiköissä, ja tutkimme, eroavatko toteutuksen onnistuneisuuden tasot työhön liittyvissä muuttujissa, sekä onko toteutuksen onnistuneisuus yhteydessä vaikuttavuuteen interventioryhmässä. Aineistona olivat SujuKE-tutkimuksen alkukyselyvastaukset (= 642), interventioryhmän alku- ja loppukyselyvastaukset (= 74) sekä intervention aikana kerätty kyselyaineisto (= 390). Työyksiköt jaettiin prosessiarvioinnin perusteella kolmeen tasoryhmään intervention toteutuksen onnistuneisuuden mukaan. Tulokset osoittivat, että toteutuksen onnistuneisuus vaihteli suuresti ja oli interventioryhmässä keskimäärin korkeampi kuin verrokkiryhmässä. Yksiköt, joissa toteutuksen onnistuneisuus oli matala, erosivat muista yksiköistä tutkituissa kontekstuaalisissa muuttujissa; esimerkiksi viikkotyöaika, kokouksiin käytetty työaika ja projektien määrä olivat niissä suurempia. Toteutuksen onnistuneisuudella oli merkitystä myös kognitiivisen ergonomian intervention vaikuttavuuden kannalta. Kompleksisten interventioiden tulosten tulkinnassa on tärkeää kiinnittää huomiota toteutukseen liittyviin seikkoihin.

Avainsanat: työpaikkainterventio, kompleksinen interventio, prosessiarviointi, tietotyö, kognitiivinen ergonomia


Johanna Rantanen, Anne Mäkikangas, Sauli Puukari & Jussi Silvonen

Opinto-ohjaajien työhyvinvointiprofiilit ja niiden yhteys työn vaatimuksiin ja voimavaroihin

Suomessa on toteutettu viime aikoina useita uudistuksia ja säästötoimenpiteitä eri koulutussektoreilla, minkä vuoksi halusimme selvittää, kuinka opinto-ohjaajat voivat työssään ja kokevat työolonsa tällä hetkellä. Samalla tutkimme, kuinka hyvin opinto-ohjaajien työssäjaksamisen kokemuksia voidaan kuvata työhyvinvoinnin nelikenttämallin avulla, joka huomioi työhyvinvoinnin myönteiset ja kielteiset ulottuvuudet kokonaisvaltaisesti. Toteutimme opinto-ohjauksen alalla toimiville e-kyselyn syksyllä 2017. Latentin profiilianalyysin tulokset osoittivat, että vastaajien (= 854) keskuudesta löytyi kolme toisistaan eroavaa työhyvinvointiprofiilia: ’tyytyväisenä työn imussa’ (70 %), ’työ koukuttaa mutta uuvuttaa’ (25 %) ja ’työ kuormittaa ja uuvuttaa’ (5 %). Nämä työhyvinvointiprofiilit olivat yhteydessä niin työn voimavaroihin (toimiva esimies-alaissuhde, työtovereilta saatu tuki, vaikutusmahdollisuudet työssä), työn vaatimuksiin (aikapaineet ja riittämättömät resurssit ohjaustyölle) kuin työorganisaatioon: ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaajien havaitsimme kuuluvan peruskoulun, lukion ja ammattikorkeakoulun opinto-ohjaajia tyypillisemmin profiileihin ’työ koukuttaa mutta uuvuttaa’ sekä ’työ kuormittaa ja uuvuttaa’. Samanaikaisesti he kokivat heillä olevan vähemmän työn voimavaroja ja enemmän työn vaatimuksia sekä ohjattavia vastuullaan kuin muut. Nämä koulutusorganisaatioita vertailevat tulokset tukevat näkökulmaa, jonka mukaan liiallinen työn tehostaminen vaatimuksia lisäämällä ja samanaikaisesti resursseja vähentämällä on riskitekijä työhyvinvoinnille.

Avainsanat: opinto-ohjaajat, työ, hyvinvointi, työn vaatimukset, työn voimavarat


Kaisa Törnroos, Mervi Ruokolainen & Ulla Kinnunen

Työkyky ja eläkeajatukset ikääntyneillä opettajilla – koetun ikäsyrjinnän merkitys

Arvioiden mukaan 39–44 prosenttia peruskoulujen ja lukioiden opettajista on yli 50-vuotiaita (Opetushallitus, 2017). Tutkimuksessa selvitetään tulevaisuusorientaation (eli työuran loppupuolella nähtyjen mahdollisuuksien ja tavoitteiden) ja opettajapystyvyyden (eli opettajana onnistumisen) yhteyttä koettuun työkykyyn ja eläkeajatuksiin sekä koettua ikäsyrjintää yhteyksiä mahdollisesti muuntavana tekijänä. Keväällä 2017 sähköisesti toteutettuun kyselytutkimukseen osallistui 326 yli 55-vuotiasta opettajaa ja opetusvelvollista rehtoria suomalaisista peruskouluista ja lukioista. Hierarkkisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että tulevaisuusorientaatio oli positiivisesti yhteydessä koettuun työkykyyn ja negatiivisesti yhteydessä eläkeajatuksiin. Opettajapystyvyys oli positiivisessa ja koettu ikäsyrjintä negatiivisessa yhteydessä vain koettuun työkykyyn. Lisäksi koettu ikäsyrjintä muunsi tulevaisuusorientaation ja koetun työkyvyn välistä yhteyttä siten, että tulevaisuusorientaation positiivinen yhteys koettuun työkykyyn oli voimakkaampi niillä, jotka kokivat enemmän ikäsyrjintää. Työuran loppupuolella nähdyt mahdollisuudet ja tavoitteet näyttäisivät tukevan sekä työkykyä (erityisesti silloin, kun työssä koetaan ikäsyrjiviä asenteita) että pidempää työuraa vähäisempien eläkeajatusten muodossa. Ikääntyneitä opettajia tulisikin tukea tulevaisuushorisontin laajentamisessa ja työuratavoitteiden asettamisessa.

Avainsanat: opettajat, ikääntyminen, koettu työkyky, eläkeajatukset, tulevaisuusorientaatio, opettajapystyvyys, koettu ikäsyrjintä


Katja Upadyaya, Visajaani Salonen, Antti Ikonen, Minna Huotilainen & Katariina Salmela-Aro

Suomalaisten rehtorien työhyvinvointiprofiilit, voimavarat ja vaatimukset

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten rehtorien työhyvinvointia työinnon ja työuupumuksen profiilien avulla. Lisäksi työn vaatimusten ja voimavarojen mallin mukaisesti tutkimuksessa tarkasteltiin työn haasteiden (hallinnolliset tehtävät, työn määrä, uuden opetussuunnitelman (OPS) tuomat haasteet, monikulttuurisuushaasteet) ja voimavarojen (koulun ja omien arvojen vastaavuus, monikulttuurisuusrikkaus, fyysinen kunto) yhteyksiä rehtorien työhyvinvointiprofiileihin. Kyselytutkimukseen osallistui 575 rehtoria (60 % naisia) eri puolilta Suomea. Latentin profiilianalyysin avulla tunnistettiin kolme työhyvinvointiprofiilia: 46 prosenttia rehtoreista koki samanaikaisesti korkeaa työintoa ja matalaa uupumusta (innostuneet), 37 prosenttia koki keskitasoista uupumusta ja innostusta (uupumusriskissä olevat) ja 17 prosenttia koki korkeaa uupumusta ja keskitasoista työintoa (uupuneet). Rehtorit, jotka kokivat, että uusi OPS toi paljon haasteita heidän työhönsä tai että koulun arvot eivät vastanneet heidän henkilökohtaisia arvojaan, kuuluivat useammin uupumusriskiprofiiliin tai uupuneiden profiiliin kuin innostuneiden profiiliin. Rehtorit, jotka raportoivat monikulttuurisuuden rikastuttavan työtänsä, kuuluivat useammin työintoisten kuin uupumusriskissä olevien tai uupuneiden profiiliin. Tulokset osoittivat, että suuri osa (46 %) rehtoreista koki alhaista työuupumusta, mutta erilaiset rehtorien työhön liittyvät vaatimukset, kuten uuden OPSin tuomat haasteet ja hallinnollinen työ, lisäsivät rehtorien uupumusriskiä.

Avainsanat: työuupumus, työinto, vaatimukset ja voimavarat, rehtorit, latentti profiilianalyysi