Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää päiväkirja-aineiston avulla, kuinka tarmokkuutta ja uupumusasteista väsymystä koetaan työviikon aikana ja kuinka nämä kokemukset ovat yhteydessä toisiinsa ja palautumiseen. Tutkimukseen osallistui 256 hoito- ja palvelualojen työntekijää, jotka täyttivät päiväkirjaa työviikon ajan. Tutkimuksen tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin toistomittausten varianssianalyysia ja latentin kasvukäyrämallin mixture-analyysiä. Tulokset osoittivat, että koko aineistossa työssä koettu tarmokkuus ja uupumusasteinen väsymys olivat yhteydessä toisiinsa negatiivisesti (r = -.66) työviikon aikana. Henkilökeskeinen tutkimusote kuitenkin toi esiin kolme ryhmää, joissa tarmokkuuden ja uupumusasteisen väsymyksen kokeminen oli erilaista työviikon sisällä. Nämä ryhmät olivat tasaisen tarmokkaat (n = 194), yhtä aikaa tarmokkaat ja väsyneet (n = 30) ja uupuneet (n = 28). Palautumisen osalta ryhmät erosivat toisistaan niin, että tasaisen tarmokkaat tunsivat palautuvansa hyvin koko viikon, uupuneiden sen sijaan palautuessa melko huonosti. Yhtä aikaa tarmokkailla ja väsyneillä palautumisen tunne lisääntyi viikonlopun lähestyessä saavuttaen saman tason tasaisen tarmokkaiden ryhmän kanssa. Yhteenvetona voidaan todeta, että tyypillisesti tarmokkuus ja uupumusasteinen väsymys ovat toisensa poissulkevia kokemuksia, mutta niiden yhtäaikainen kokeminenkin on mahdollista. Palautumisen taas havaittiin olevan positiivisessa yhteydessä työhyvinvointiin, joten sekä työntekijöiden että organisaatioiden tulisi pyrkiä lisäämään työkuormituksesta palautumista tukevia toimia työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi

Avainsanat: tarmokkuus, uupumusasteinen väsymys, palautuminen, päiväkirjatutkimus