Professori emeritus, Helsingin yliopisto, sosiaalipsykologian oppiaine.
Suomen psykologisen seuran pitkäaikainen jäsen, Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestön, Kompleksi ry:n, perustajajäsen ja Psykologia-lehden ensimmäinen päätoimittaja.

Eläkevuosinani olen ohjautunut modernin kvanttimekaniikan alueelle. Nyttemmin olen todennut, että vuodesta 1960 lähtien sosiaalisen interaktion tutkimuksessa kehittämäni valintakäyttäytymisen stokastinen eli diskreetti prosessimalli (DPM) on matemaattiselta rakenteeltaan yhtäpitävä kvanttievoluutiota säätelevän prosessimallin kanssa. Tämä mallinnus on tarjonnut mahdollisuuden nobelisti J. C. Ecclesin esittämän tajunnan ja aivotapahtumisen välisen vuorovaikutuksen teorian matematisoimiseen. (Systemaattisimmin Ecclesin teoria esiintyy hänen teoksessaan How the self controls its brain, 1994.) Näin ollen mallini näyttää osaltaan tarjoavan ratkaisun ikiaikaiseen mind/brain-ongelmaan. Tämä psykofyysinen ongelma – kysymys, miten aineellinen voi vaikuttaa aineettomaan ja kääntäen – on filosofisista kysymyksistä ehkä perustavanlaatuisin. Sen ratkaiseminen kvantti- ja tajuntaprosesseille yhteisellä teorialla korjaa monet primitiiviset (toisin sanoen materialistiset) ontologiset käsityksemme.